In House Units

Huomio terminologiasta

Sisällössämme käytämme termiä Person(s) on the Autism Spectrum (PoAS) (henkilö autismikirjolla) kunnioittavana ja inklusiivisena tapana viitata henkilöihin, jotka itse identifioituvat tai jotka tunnistetaan autismikirjolla oleviksi. Käytämme tätä termiä myös esimerkkinä siitä, kuinka kieli voi heijastaa erilaisia narratiiveja ja näkökulmia, osoittaen, että useita termejä voi olla rinnakkain ja ne voivat olla päteviä, vaikka eivät olisi yleisimmin käytettyjä.

Kieli ei ole pysyvää; se kehittyy, kun yksilöt ja yhteisöt muovaavat ja määrittelevät uudelleen omia tarinoitaan. Autismikirjolla olevista henkilöistä käytetyt termit muotoutuvat kulttuuristen normien, historiallisen kontekstin ja henkilökohtaisen identiteetin kautta. Se, mikä voi olla voimaannuttavaa ja täsmällistä yhdelle henkilölle tai ryhmälle, ei välttämättä merkitse samaa toiselle. PoAS-termin käyttö kuvastaa ymmärrystämme siitä, että mikään yksittäinen termi ei voi täysin kattaa autismiyhteisön moninaista kokemusta.

Esimerkiksi autismiin liittyvä terminologia on muuttunut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Aiemmin käytettiin termejä kuten kehitysvammaisuus tai autistinen häiriö, mutta nämä on yhä enemmän koettu vanhentuneiksi ja leimaaviksi, minkä vuoksi on siirrytty termeihin kuten älyllinen kehitysvammaisuus ja autismikirjon häiriö (ASD). Vaikka ASD on monissa yhteyksissä kliinisesti ja laajasti hyväksytty termi, jotkut kokevat sen liian medikalisoiduksi ja rajoittavaksi. Tämä heijastaa hallitsevaa narratiivia, jossa painopiste on diagnoosissa ja patologiassa. Tätä narratiivia vastapainottaakseen monet autismiyhteisössä suosivat termejä kuten autistinen henkilö, jotka korostavat identiteettiä sairausnäkökulman sijaan.

PoAS-termin käytöllä haluamme tunnustaa, että vaikka autismikirjon häiriö on yleinen termi lääketieteellisissä ja ammatillisissa yhteyksissä, se ei ole ainoa käytössä oleva, eikä aina autismiyhteisön itsensä suosima. Valitsemalla PoAS-termin haluamme kunnioittaa erilaisten kielenkäyttötapojen kirjoa ja haastaa hallitsevia narratiiveja, jotka esittävät autismin asiana, joka tulisi ”korjata” tai ”parantaa”. Tämä termi heijastaa vaihtoehtoista näkemystä, jossa autismi nähdään luonnollisena osana ihmisen monimuotoisuutta. Korostamme, ettei ole olemassa yhtä ”oikeaa” tapaa kuvata autismikirjolla olevan henkilön kokemusta – jokaisen tarina on henkilökohtainen ja ainutlaatuinen.

Tiedostamme myös, että kieli on voimakas väline, jolla voidaan haastaa vallitsevia narratiiveja ja tuoda esiin vaihtoehtoisia tapoja ymmärtää ja kuvata identiteettiä. PoAS-termiä käyttämällä haluamme osoittaa, että useat eri termit voivat olla rinnakkain, jokainen omassa kontekstissaan ja merkityksessään. Tämä on linjassa sitoutumisemme kanssa inklusiivisuuteen ja autismiyhteisön moninaisten äänien kunnioittamiseen.

Koska autismiin liittyvät narratiivit kehittyvät jatkuvasti, myös käyttämämme kieli muuttuu ajan myötä. PoAS-yhteisön äänten kuunteleminen auttaa meitä ymmärtämään, kuinka heidän kokemuksensa muovaavat kielen ja identiteetin välistä dynaamista suhdetta.

Huomio: PoAS-termi ei ole yleisesti käytössä suomalaisissa käännöksissämme, ja sisällössämme käytetään ensisijaisesti termiä autistinen henkilö vastaamaan paremmin suomenkielistä kielenkäyttöä ja yhteisön toiveita.

DOWNLOAD

Ennen työllistymistä -valmennus, Me-osio

Tämä osio liittyy W.O.R.K.-viitekehyksen ensimmäiseen osaan, joka on ”Me” (englanniksi ”we”). Tarkemmin sanottuna tässä osiossa tarkastelemme autististen henkilöiden työmarkkinoille pääsyn tukemisen ja laajemman sosiaalisen kontekstin sekä työympäristöjen välisiä yhteyksiä. Erityisesti tässä osiossa tutkitaan, miten sosiokulttuurinen ympäristö vaikuttaa ammattilaisten ja autististen asiakkaiden välisiin suhteisiin. Miten työmarkkinoilla suhtaudutaan autismiin ja autistiseen henkilöön? Mikä vaikuttaa autistisen henkilön käsitykseen työmarkkinoista? Miksi ammattilaisen on tärkeää ottaa huomioon sosiaalisen kontekstin merkitys? Miten ammattilaisten käsitys autismista vaikuttaa heidän työhönsä esimerkiksi työvalmentajina? Näihin kysymyksiin pyrimme vastaamaan tässä luvussa. 

Uskomme, että ennen Narraten materiaalien käyttöönottoa ammattilaisten on ymmärrettävä oma asemansa ”kartalla”, sosiaaliset hallitsevat narratiivit, jotka vaikuttavat heihin ja heidän asiakkaisiinsa sekä miten nämä narratiivit ilmenevät heidän päivittäisessä työssään. Tämän vuoksi tässä osiossa pyydetään ammattilaisia pohtimaan, kuinka he työskentelevät autististen henkilöiden kanssa. Tavoitteenamme on lisätä ammattilaisten ymmärrystä toimintaympäristöstään ja siitä, kuinka hallitsevat sosiaaliset narratiivit muokkaavat sitä. Kuten tulemme huomaamaan, nämä hallitsevat narratiivit vaikuttavat moniin tekijöihin heidän työpaikassaan, asiakkaissaan, perheissään ja myös ammattilaisissa itsessään. Ammattilaisten on syvennyttävä niin omiin kuin asiakkaidensa sosiaalisiin konteksteihin ja pyrittävä ymmärtämään, mitkä narratiivit vaikuttavat heihin ja heidän asiakkaisiinsa ja kuinka he voivat purkaa niitä tai käyttää niitä asiakkaidensa hyödyksi. Ammattilaisten on tiedostettava, kuinka narratiivit vaikuttavat heihin henkilökohtaisesti, jotta he voivat tehdä tämän tehokkaasti.

Jotta materiaaliin perehtyjä voisi täysin ymmärtää tämän osion taustalla olevan ajattelun sekä siihen liittyvät harjoitukset, meidän on selkeytettävä muutamia keskeisiä käsitteitä ja määritelmiä,jotka liittyvät valtaan ja vallan ja vallitsevien diskurssien väliseen yhteyteen. Lisäksi avaamme tässä alla sitä, miten NARRATE-lähestymistavassa tulkitsemme ja sijoitamme nämä käsitteet.
Ensiksi on tärkeää muistaa, että kieli ja sen käyttö on erittäin merkityksellistä. Se kieli, jota käytämme kertoessamme elämäntarinaamme, voi kertoa yhtä paljon omasta näkökulmastamme ja siitä, miten identifioidumme, kuin niistä asioista, joita kuvaamme. Kielellä on valta hämärtää, muuttaa tai vääristää kokemuksia, muokata ajatuksiamme, tunteitamme ja toimintaamme sekä toimia tarkoituksenmukaisena tukevana välineenä (White, 1995).
Poststrukturalistinen liike filosofiassa, psykologiassa ja sosiaalityössä, joka sai vaikutteita useilta teoreetikoilta ja filosofeilta kuten Foucaultilta, Derridalta ja muilta, on yksi W.O.R.K.-viitekehyksen ja NARRATE-lähestymistavan keskeisistä elementeistä. Foucault erityisesti uskoi, että vallalla oli merkittävä rooli kaikissa inhimillisissä ja sosiaalisissa suhteissa. Tämä on hyvin olennainen asia, mutta jää usein huomiotta terapiassa, valmennuksessa ja sosiaalityön prosesseissa sekä ammattilaisen ja asiakkaan välisessä suhteessa.
Foucaultin mukaan jokainen ihmisyksilö, olipa kyseessä työpaikka, perhe tai arkinen tilanne, kohtaa elämänsä aikana erilaisia valtasuhteita. Valtasuhteet ovat läsnä kaikkialla, ja ne muodostavat monimutkaisen verkoston. Näin ollen myös autistiset henkilöt ja yritykset ovat olemassa ja toimivat näissä valtasuhteissa.

 

  1. Valta konstituoivana voimana

Valta on kaikkien suhteiden konstituoiva tekijä. Kuten White ja Epston (1990, s. 20) toistivat: “Foucaultin mukaan vallan ja totuuden välinen yhteys on ensisijaisesti sellainen, että totuus määrittelee yksilön muodon, joka taas toimii vallan välineenä. Sen sijaan, että tämä valta tukahduttaisi, Foucault väittää, että se alistaa. Se muovaa ihmiset tottelevaisiksi kehoiksi ja pakottaa heidät osallistumaan toimintoihin, jotka tukevat globaalin ja yhtenäisen tiedon leviämistä ja vallan tekniikoita.”

Foucaultin totuus ei määrittele mitään olennaisia asioita ihmisluonnosta; sen sijaan se liittyy siihen, mitä me kutsumme normeiksi (normalisoiviksi totuuksiksi), eli vallitseviksi normeiksi (tai vallitseviksi diskursseiksi), jotka kannustavat ihmisiä järjestämään elämäänsä. Totuus ei määrittele ihmisluonteen olennaisuuksia, vaan se liittyy normeihin (normalisoiviin totuuksiin), jotka ovat vallitsevia normeja tai vallitsevia diskursseja, jotka motivoivat ihmisiä järjestämään elämäänsä. Tämän seurauksena sosiaaliset diskurssit, jotka määrittelevät, mikä on “totta” tietyssä yhteiskunnallisessa kontekstissa, ovat diskursseja, jotka ovat tulleet vallitsevaksi tässä kontekstissa. Vallitsevat diskurssit siitä, mikä on “oikeaa” ja mikä on “väärää”, mikä on “hyvää” ja mikä on “huonoa”, mikä on “normaalia” ja mikä on “epänormaalia”, vaikuttavat jokaisen ihmisen elämään joka hetkellä. Normatiivisen arvostelun, toisten ihmisten syyttelyn sekä ihmisen itsekontrollin kautta vallitsevat diskurssit alistavat ihmisiä tietyille normeille, ohjaten heidän päätöksiään läpi elämän ja muokaten heidän itsetuntoaan ja kertomustaan. Samassa mielessä valta ei pelkästään rajoita ja sorra henkilöä, vaan samalla se myös muovaa (tai konstituoi) häntä.

Autististen henkilöiden elämään voi vaikuttaa tämä vallitsevien kertomusten valta esimerkiksi siten, että heitä leimataan jollakin  tavalla epänormaaleiksi heidän saamiensa diagnoosien perusteella. Tällöin tällaiset normatiiviset diskurssit tulevat autististen henkilöiden sisäistämiksi, ja he alkavat määritellä itsensä “epänormaaleiksi”.

  1. Valta ammatillisessa sosiaalityön suhteessa

Forsin (2021) mukaan on neljä pääasiallista tekijää, jotka vaikuttavat epätasaisten vallankäyttösuhteiden syntymiseen ammatillisissa auttamissuhteissa ja sosiaalityössä. Näitä ovat:

a. Ammatillinen valta

b. Siirto (transferenssi)

c. Sosiopoliittinen valta

  1. Byrokraattinen valta

  2. a) Ammatillinen valta tarkoittaa perustavanlaatuista vallan epätasapainoa, joka juontaa juurensa osapuolten asemiin suhteessa toisiinsa. Ammattilaisilla on laaja tieto asiakkaasta, kun taas asiakkaalta puuttuu tämä tieto. Lisäksi ammattilaiset saavat usein korvauksen asiakastapaamisistaan (ibid.). Sama voidaan soveltaa ammattilaisiin, jotka työskentelevät autististen henkilöiden kanssa. Kun arvioimme autistista asiakasta ensimmäistä kertaa, keräämme paljon tietoa heistä – heidän persoonallisuudestaan, mielenkiinnon kohteistaan ja kyvykkyyksistään. Työskennellessämme autististen asiakkaiden kanssa keräämme runsaasti tietoa heistä, kun taas he eivät kerää vastaavaa tietoa meistä. Vallan näkökulmasta kaikki tämä luo epätasapainon meidän ammattilaisten ja autististen asiakkaidemme välille.

  3. b) Siirto (transferenssi)-termi viittaa niihin ammattilaisen ja asiakkaan välisessä suhteessa oleviin elementteihin, jotka ovat epäsuoria. Nämä tiedostamattomat, sisäistyneet osat voivat liittyä aiempiin, muotoilemattomiin kokemuksiin tai sisäistettyihin kertomuksiin ja koskevat niin ammattilaisia kuin asiakastakin (ibid.). Esimerkiksi vallitsevat kertomukset autistisista ja heidän kyvystään tai kyvyttömyydestään löytää työtä saattavat vaikuttaa epäsuorasti ammattilaisiin. Lisäksi aiemmat vuorovaikutukset autististen asiakkaiden kanssa (esimerkiksi epäonnistunut yritys auttaa autistista löytämään työtä) voivat vaikuttaa ammattilaisen asenteeseen. Samalla tavoin, yhteiskunnallisesti vallitsevat kertomukset autismista sekä henkilökohtaiset kertomukset, joita aiemmat elämänkokemukset ovat muokanneet, voivat saada autistisen asiakkaan itse näyttäytymään haluttomana tai välinpitämättömänä työnhakua kohtaan.

Ammattilaisten on tärkeää olla tietoisia näistä dynamiikoista, jotta he voivat parantaa tapojaan olla vuorovaikutuksessa asiakkaiden, muiden ammattilaisten sekä mahdollisten yritysten ja muiden työnantajien kanssa. Näiden dynamiikoiden ymmärtäminen antaa ammattilaisille mahdollisuuden pärjätä ja reagoida ennakoivasti tilanteissa, joita voi syntyä. Kun ammattilainen kykenee tunnistamaan nämä dynamiikat, hän voi muuttaa niitä ja hyödyntää tätä tietoaan työskennellessään autistisen asiakkaan kanssa työpaikan saamiseksi.

  1. c) Sosiopoliittinen valta viittaa siihen, kuinka luokka, sukupuoli, diagnoosit ja yleiset sosiaaliset normit vaikuttavat suhteeseemme asiakkaisiin. Esimerkiksi saatamme kiinnittää enemmän huomiota asiakkaaseen, joka kuuluu ylempään yhteiskuntaluokkaan, tai meillä saattaa olla taipumus ohjata tietyn sukupuolinen henkilö tiettyyn työhön sosiaalisten normien perusteella ja sen mukaan, mitä miehet ja naiset voivat ja eivät voi tehdä. Meidän on kiinnitettävä huomiota näihin ulkoisiin tekijöihin, jotka voivat vaikuttaa työhömme. Tämä ei aina tapahdu tietoisesti ja harkitusti. Ammattilaisina saatamme esimerkiksi ohjata autistisia henkilöitä fyysisiin työtehtäviin, kuten markettityöntekijöiksi, uskoen, että heidän diagnoosinsa tai meidän omat aiemmat kokemuksemme autistisista henkilöistä estävät heitä suoriutumasta muissa tehtävissä.

  2. d) Byrokraattinen valta liittyy byrokraattisiin tekijöihin, jotka vaikuttavat esimerkiksi hoitoon ja kuntouttavaan työtoimintaan pääsemiseen, kuten Fors on todennut (ibid.). Monin tavoin asiakkaamme ovat huonommassa asemassa, kun pohditaan hoitoon pääsyä, sosiaalietuuksien saamista, työn löytämistä (autististen henkilöiden työttömyysasteet ovat huomattavasti korkeammat kuin ei-autististen henkilöiden) ja oman itsenäisyyden saavuttamista. Asiakkaamme ovat monin tavoin huonommassa asemassa hoidon, sosiaalietuuksien saannin tai työpaikan löytämisen suhteen ja itsenäisen elämän ylläpitämisessä. Monissa tapauksissa autistisen henkilön mahdollisuus löytää ja pitää työpaikka syntyy ammattilaisten avun kautta. On selvää, että ammattilaiset voivat vaikuttaa paljon tulkintaan siitä, onko asiakkaalla ”kyky” työskennellä ja autetaan häntä siinä prosessissa. Jos ammattilainen ei näe asiakkaan työskentelyä mahdolliseksi, asiakas ei pääse helposti avoimille työmarkkinoille, sillä tuki on rajallista tai sitä ei ole lainkaan. Meidän mielipide ammattilaisena voi vaikuttaa siihen, miten resursseja ohjataan tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Jos tarkastelemme ammattilaisen asemaa autististen henkilöiden työmarkkinoille tukemisessa, on tärkeää pohtia viittä ajatusta.

Ensinnäkin on todettava, että sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta (ja narratiivisen lähestymistavan näkökulmasta) todellisuus on merkitysten yhdessä rakentamista. Tämän logiikan mukaan ihmissuhde on monimutkainen järjestelmä, joka syntyy kaikkien siihen osallistuvien toimijoiden yhteistyöstä. Kaikki toimijat ovat osa tätä järjestelmää ja toimivat tietoisesti tai tiedostamattaan sen ylläpitämiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella toimijalla on aktiivinen rooli tämän järjestelmän yhdessä luomisessa; kukaan ei ole täysin puolueeton tai objektiivinen. 

Toiseksi meidän täytyy kehittää narratiivin käsitettä narratiivisen lähestymistavan näkökulmasta. Kuten teoreettisessa osassa kuvattiin, narratiivi (tai diskurssi) on kulttuurisesti saatavilla oleva diskurssijärjestelmä eli sanoja, toimia, sääntöjä ja uskomuksia, jotka jakavat yhteisiä arvoja (Freedman & Combs, 1996). Maailmassa, jossa toimimme, osa näistä kertomuksista on vallitsevia (toisin sanoen ne ovat ihmisistä suurimman osan jakamia tietyssä kontekstissa); osa on heikompia (toisin sanoen niitä jaetaan huonommin tai vähemmän kyseisessä kontekstissa). Sekä vallitsevilla että heikommilla kertomuksilla on konstitutiivisia piirteitä siinä mielessä, että ne vaikuttavat voimakkaasti siihen, kuinka ihminen kertoo omaa tarinaansa ja käyttäytyy omassa elämässään. Tämän logiikan voimme tietysti laajentaa myös ammattilaisiin, jotka työskentelevät autististen henkilöiden kanssa. Meitäkin muokkaavat voimakkaasti vallitsevat diskurssit autismista ja työstämme. Me ammattilaisina emme ole ”immuuneja” näille diskursseille, sillä ne muovaavat identiteettiämme ja arvojamme.

Meidän mielestämme on tärkeää ymmärtää nämä prosessit, jotta voimme purkaa ne. Purkaminen on kolmas ajatus, johon haluamme teidän keskittyvän. Vallitsevien kertomusten purkaminen työssämme autististen kanssa työskentelevinä ammattilaisina tarkoittaa mm. seuraavien kysymysten esittämistä, jotka kutsuvat meidät pohtimaan, miten lähestymme työtämme.

  • Mitkä kertomukset vaikuttavat ymmärrykseemme autismista?

  • Milloin näkemyksemme autisminkirjosta muotoutui? Kuka opetti meille nämä ajatukset?

  • Miten käsityksemme autismin kirjosta vaikuttavat siihen, miten ajattelemme autististen henkilöiden käyttäytyvän?

  • Miten nämä kertomukset vaikuttavat siihen, miten olemme vuorovaikutuksessa, puhumme ja tuemme autistisia henkilöitä?

  • Mikä on käsityksemme työmarkkinoista?

  • Miten käsityksemme työmarkkinoista vaikuttaa siihen, miten autamme autistisia henkilöitä löytämään työpaikan tai ammatin?

  • Mitkä teoriamme autismikirjosta auttavat meitä tukemaan tätä asiakasta? Mitkä näkökulmamme meidän tulisi muuttaa, jotta voisimme tukea heitä paremmin?

  • Mitkä poliittiset, filosofiset tai henkilökohtaiset maailmankatsomuksemme elementit voivat hyödyttää meitä autistisen henkilön tukemisessa? Mitkä asiat meidän tulisi muuttaa tai jättää sivuun?

Nämä ovat esimerkkejä purkavista kysymyksistä, jotka kutsuvat meitä miettimään, kuinka filosofiset, poliittiset, teoreettiset ja henkilökohtaiset maailmankatsomuksemme vaikuttavat siihen, miten tuemme autistisia henkilöitä. Kysymällä itseltämme tämän tyyppisiä kysymyksiä voimme pohtia, kuinka voimme hyödyntää, muuttaa, sopeuttaa ja käyttää vallitsevia kertomuksia asiakkaidemme tueksi.

Dekonstruktiolla ei tarkoita hallitsevien narratiiviemme kieltämistä, vaan sillä tarkoitetaan niiden itse-reflektointia ja pohdintaa, miten ne vaikuttavat tapaamme suhtautua autistisiin henkilöihin.

NARRATE-työkalupakissa on useita harjoituksia, jotka auttavat sukeltamaan syvemmälle dekonstruktion ja itse-reflektion käytäntöön, kuten:

  • Positiivinen uudelleenmäärittely, joka tutkii ihmisten eri piirteiden määrittelyä eri tavoin.

  • Mitä tiedät autismin kirjosta?, joka pyrkii purkamaan autismin kliseitä ja niiden vaikutuksia lähestymistapaamme työssämme.

Neljäs ajatus on toimijuuden käsite. Narratiivisesta näkökulmasta todellisuus nähdään dynaamisena eikä mekaanisena (Pérez Cota, 2015). Ihmiset osallistuvat aktiivisesti dialogisiin järjestelmiin ja imevät jatkuvasti itseensä kulttuurisia narratiiveja, jotka muokkaavat heidän ennakkokäsityksiään todellisuudesta (Ansay, 2015). Kun ammattilaiset ymmärtävät, että sekä he itse että heidän asiakkaansa ovat toimijoita, jotka muokkaavat yhdessä todellisuuttaan, tämä oivallus avaa kokonaan uudenlaisen mahdollisuuksien maailman sen suhteen, millaisia lähestymistapoja asiakastyössä ja interventiossa voidaan valita. Toimijuuden käsitteen soveltaminen johtaa siihen, että ammattilaisia ei enää nähdä kaikkitietävinä asiantuntijoina. Näemme sekä ammattilaisen että asiakkaan osittaisina ”tietäjinä”, jotka molemmat tuovat toimijuuttaan ja tietämystään keskusteluun. Näin ollen asiakas on oman tarinansa ”kantaja” ja tuntee sen sisällön, kun taas asiantuntija tuntee prosessin (Brown, 2006).

Kun tuemme autistisia henkilöitä työn löytämisessä, meiltä tietenkin odotetaan ja vaaditaan asiakkaidemme opastamista, mutta meidän on aina oltava tarkkana omasta roolistamme prosessissa, koska oma valtamme vaikuttaa aktiivisesti interventiomme suuntaan. Ennen työllistymistä -valmennuksen osio Suhteet käsittelee tarkemmin ajatusta ammattilaisista ja asiakkaista osittaisina tietäjinä, jotka molemmat muokkaavat auttamissuhdetta toimijuutensa kautta.

Jos pidämme sekä ammattilaisia että autistisia henkilöitä aktiivisina toimijoina auttamissuhteessa, saamme mahdollisuuden pohtia, kuinka tällaista toimijuutta voidaan vahvistaa. Tarkoitan sitä, kuinka voimme voimauttaa ammattilaisia ja autistisia henkilöitä näissä rooleissaan.

Ammattilaisten voimaannuttaminen tarkoittaa hyödyllisten ideoiden tarjoamista, jotka rikastuttavat heidän päivittäisiä käytäntöjään, ja tämä on NARRATE-opetussisällön tavoite. Autististen henkilöiden voimaannuttaminen tarkoittaa heidän auttamistaan ymmärtämään, kuinka paljon valtaa heillä on elämästään ja kuinka paljon he voivat muuttaa maailmaa omilla teoillaan. NARRATE-opetussisällön Ennen työllistymistä -valmennuksen osio Omistajuus käsittelee tarkemmin autististen henkilöiden voimaannuttamista ehdottaen lähestymistapaa, joka ammentaa inspiraatiota narratiivisista ja ratkaisukeskeisistä menetelmistä.

Viides ajatus on, että hallitsevat narratiivit muokkaavat meitä kaikkia. Ammattilaisina työskentelemme myös autismin kirjolla olevien henkilöiden, heidän perheidensä ja yritysten kanssa. Kuten myöhemmin käsittelemme, työympäristöt, joissa toimimme, omaavat omat hallitsevat narratiivinsa, jotka muokkaavat elämäämme, kuten mitä tarkoittaa autismin kirjo, mitä on olla autistinen henkilö, kuinka autistiset henkilöt käyttäytyvät työpaikalla ja paljon muuta. Kun ymmärrämme, miten nämä narratiivit muokkaavat päivittäisiä käytäntöjämme ja asiakkaidemme elämää, pystymme arvioimaan tilanteita paremmin, ymmärtämään asiakkaitamme ja heidän sosiaalista ympäristöään paremmin ja kehittämään kestävämpiä strategioita, jotka auttavat autistisia henkilöitä paitsi saamaan työn myös pitämään sen.

Uskomme, että tutkimalla sitä, kuinka hallitsevat narratiivit luovat erilaisia dynamiikkoja ihmissuhteissa, ammattilaiset saavat kyvyn ymmärtää paremmin asiakkaan ympäristöä, itse asiakasta, mutta myös itseään ja sitä, miten he ovat vuorovaikutuksessa ja muokkaavat todellisuutta yhdessä. Tämä tarjoaa mahdollisuuden kehittää täysin asiakaslähtöistä lähestymistapaa ja luoda suunnitelma, joka on räätälöity asiakkaan tarpeiden, vahvuuksien, heikkouksien mukaan.

Autismia koskevien diskurssien määrä on niin suuri, että emme voi käsitellä niitä kaikkia. Esittelemme joitakin hallitsevimpia näkökulmia kokemuksemme pohjalta antaaksemme teille ammattilaisille konkreettisia esimerkkejä.

Lääketieteellinen ja neurobiologinen näkökulma hallitsee autismia koskevaa vallitsevaa diskurssia. Se näkee autismiin liittyvät vaikeudet pääasiassa kehityshäiriöinä, jotka johtuvat neurobiolologisista tekijöistä. Tämän näkökulman mukaan autismi neurobiologisena kehityshäiriönä aiheuttaa ongelmia kuten vaikeuksia kommunikoinnin ja sosiaalisisten taitojen alueilla sekä toistavaa ja rajoittunutta käyttäytymistä (mm. erilaisten rajoittuneiden kiinnostusten ilmenemistä). Tämä näkökulma korostaa autismia eräänlaisena puutteiden joukkona: sitä täytyy korjata, koska sitä ei pidetä normaalina. Tässä yhteydessä interventiot keskittyvät joko ”korjaamaan” puutteita tai puuttumaan ympäristömuuttujiin (esimerkiksi oikeusperustainen lähestymistapa vammaisuuteen), jotta ympäröivä yhteiskunta olisi inkluusiivisempi. Vaikka molemmat toimintamallit ovat erilaisia, ne korostavat sitä, että on olemassa normaali tapa olla (normatiivinen, yleinen jne.) ja se on paras tapa. Kaikki, mikä poikkeaa tästä ”normaalin” käsityksestä, stigmatisoidaan. Parhaimmillaan sitä kohdataan säälillä tai tarpeena tulla ”korjatuksi”, ja se on tietyllä tasolla suljettu pois yhteiskunnasta.

Tämän vuoksi autismi diagnosoidaan usein puutteiden tunnistamisen kautta, mikä jättää autistiselle henkilölle ja perheelle negatiivisen, hämmentävän ja marginalisoivan narratiivin. Tämä johtaa lisääntyneeseen stressiin ja merkittäviin vaikeuksiin ymmärtää autistisen yksilön maailmankatsomusta.

Tämä lähestymistapa autismin diagnostiseen prosessiin ja siitä käytävään keskusteluun on pysynyt pitkälti ennallaan, vaikka autismia on ymmärretty paremmin viimeisten 40 vuoden aikana. Lisäksi se sivuuttaa autistisille henkilöille tyypillisen toiminnan ja vuorovaikutuksen heidän ja ympäristönsä välillä sekä merkityksen yhteisluomisen prosessin.

Vaihtoehtoinen narratiivi, joka on vastakkainen aiemmin esitetylle lähestymistavalle, ehdottaa, että voimme analysoida autistisia piirteitä kuvaamalla käyttäytymismalleja sen sijaan, että käyttäisimme diagnostisia kriteereitä (Monteiro, 2016). Tässä lähestymistavassa autismi ei ole patologinen tai epänormaali tila, vaan ainutlaatuinen tapa ymmärtää ja olla vuorovaikutuksessa maailman kanssa, eikä se ole millään tavoin huonompi kuin ”normaali”. Autismi ei ole enää diagnoosi, vaan kuvaus tietynlaisesta maailmankatsomuksesta, joka on omaleimainen siinä, kuinka henkilö organisoi ja säätelee toimintaansa, ajattelee ja käyttäytyy suhteessa muihin.

Tämä narratiivin vaihdos saattaa ensi silmäyksellä vaikuttaa vähäiseltä muutokselta, mutta se voi todellisuudessa auttaa ammattilaisia pääsemään yli diagnoosiin liittyvästä stigmasta ja voittamaan heidän ennakkoluuloiset ja negatiiviset käsityksensä autismista. Tällöin voidaan saavuttaa erittäin yksilöllinen ymmärrys asiakkaasta, joka ylittää diagnoosin rajat. Tämä ymmärrys puolestaan voi auttaa meitä kehittämään henkilökohtaisia strategioita autistisille henkilöille heidän erityisissä sosiaalisissa konteksteissa, mikä edistää heidän osallisuuttaan avoimilla työmarkkinoilla. Samalla se avaa mahdollisuuden voittaa autismin stigma keskusteluissa mahdollisten työnantajien kanssa.

Tärkeä seuraus, joka syntyy vertaillessamme puutteisiin perustuvaa ja kuvailevaa mallia autismista, liittyy kielen voimaan. Narrate-hankkeessa uskomme, että kulttuurissamme käyttämämme kieli muokkaa vahvasti sitä, miten ajattelemme, tunnemme ja olemme vuorovaikutuksessa maailman kanssa (Beaudoin & Monk, 2024). Puutteisiin perustuvassa mallissa autismista käytetään kieltä ja sanoja kuten ”häiriö” tai ”sairaus” kun kuvataan autismin tilaa. Kuvaileva malli sen sijaan on enemmän kiinnostunut tukemaan autistisia henkilöitä kuvaamaan elämänkatsomustaan omilla sanoillaan. Uskomme, että tutkimalla miten kielelliset voimat muokkaavat elämäämme, voimme auttaa yksilöitä vapautumaan rajoittavista tarinoista ja omaksumaan voimaannuttavampia kertomuksia. NARRATE-lähestymistapa korostaa kielen merkitystä: pohtimalla kielenkäyttöämme ja muokkaamalla tarinoitamme uudelleen voimme haastaa stigmatisoinnin ja luoda uusia näkökulmia itsellemme ja autistisille henkilöille (ibid.). Ennen työllistymistä-valmennuksen Suhteet -osio ehdottaa syvällisempää pohdintaa käytetystä kielestä ja sen voimasta ammatillisissa auttamissuhteissa.

Uskomme, että on hyödyllistä tuoda esiin joitakin hallitsevia narratiiveja työnhakuun liittyen sekä mitä nyky-yhteiskunta odottaa työntekijöiltään, jotta voimme paremmin ymmärtää autismin ja työelämän välisiä yhteyksiä. Toisin sanoen, meidän on pohdittava työllisyyden rakentumista modernissa yhteiskunnassa.

Neoliberalistisen yhteiskunta-ajattelun 1970-luvulla tapahtuneen nousun jälkeen on tapahtunut nopea muutos sosiaalisen kansalaisuuden diskurssissa, ja termi työntekijäkansalaisuus on noussut esiin. Tässä uudessa käsitteellistämisessä kansalainen nähdään tuottavana ja itsenäisenä ja hänen odotetaan luovan oman polkunsa itsensä toteuttamisen, tavoitteiden ja ambitioiden kautta (Nouf Latif ym., 2019). Ihmiset pitävät tuottavuutta, itsenäisyyttä ja itsensä kehittämistä erittäin merkittävinä arvoina. Tämä diskurssi on vaikuttanut laajalti vammaispolitiikkaan sekä vammaisten henkilöiden aktiiviseen osallisuuteen avoimilla työmarkkinoilla. Vaikka tämä muutos merkitsee merkittävää edistystä autististen henkilöiden integroimisessa työelämään, hallitsevan puutteisiin perustuvan autismimallin mukaan se ei ole ongelmatonta. Monissa tapauksissa hallitseva (neoliberaali) diskurssi odottaa autistisilta henkilöiltä, että he olisivat joustavia, järkeviä, sosiaalisia ja kykeneviä multitaskaamaan. Autistisilta henkilöiltä saatetaan syrjiä, jos he eivät täytä näitä odotuksia.

Samaan aikaan, jos autismi ymmärretään lääketieteellisestä näkökulmasta joukkona puutteita, aktiivisen työntekijäkansalaisen aseman saavuttaminen on melko vaikeaa, koska monissa tapauksissa autistisia henkilöitä ei nähdä kykenevinä toimijuuteen ja tavoitetyöskentelyyn. Tässä kapeassa autististen henkilöiden määritelmässä myös heille etsittävät työpaikat olisivat varsin rajallisia (esimerkiksi paperien kopioiminen, varastotyöt tai työskentely kaupoissa).

Jokaisella organisaatiolla, jossa me ammattilaisina työskentelemme, on oma erityinen organisaatiokulttuurinsa, joka on sekä järjestäytynyttä (esimerkiksi selkeästi määritellyt ja konkreettiset tavoitteet, yrityksen yleinen visio jne.) että taustatekijöiden tulosta (asenteet ja arvot, joita ei ole selvästi ilmaistu, mutta jotka vaikuttavat vahvasti ammattilaisten päivittäiseen käytäntöön). Organisaation kulttuuria määrittää joukko oletuksia, arvoja ja uskomuksia. Nämä arvot vaikuttavat organisaation jäsenten käyttäytymiseen ja siihen, miten he toimivat päivittäisessä työssään (Gregory ym., 2009).

Lisäksi organisaatio saattaa kohdata sisäisiä arvojen ristiriitoja. Esimerkiksi jotkin organisaatiot saattavat tukea yleistä tavoitetta, jossa autistiset henkilöt otetaan osaksi avointa työmarkkinaa täyttäen samalla ”sosiaalisen vastuunsa”, mutta samalla päivittäisessä käytännössä ne saattavat toimia vastoin näitä inkluusion selvästi ilmaistuja arvoja.

Tähän liittyen joidenkin tutkijoiden mukaan (Pence & Svyantek, 2016; Gregory ym., 2009) organisaation arvot korreloivat työntekijöiden tehokkuuden, heidän käyttäytymisensä ja sen kanssa, miten he käsittelevät erilaisia ilmeneviä ongelmia. Uskomme, että tämä on merkittävää autististen henkilöiden kanssa työskenteleville ammattilaisille, koska näiden taustalla olevien arvojen ja asenteiden ymmärtäminen sekä lisäksi sen ymmärtäminen, että missä ja miten ko. arvot ovat vuorovaikutuksessa omien arvojen kanssa, voi muokata heidän lähestymistapaansa työhönsä ja päivittäisiä käytäntöjään. Esimerkiksi voimme työskennellä organisaatiossa, joka monista syistä ei aktiivisesti tue autististen henkilöiden osallisuutta avoimille työmarkkinoille, mutta ei myöskään ole vahvasti sitä vastaan. Samalla voimme työskennellä organisaatioissa, jotka näyttävät tukevan avoimen työmarkkinan inkluusiota näyttävästi “eturintamassa” (esimerkiksi julkiset julistukset jne.), mutta näkymättömästi taustalla (esimerkiksi päivittäisessä käytännössä) ne eivät ehkä tue tätä (Kuznetsova, 2020). Tämä taustalla oleva tai selkeästi ilmaistu arvo ja asenne vaikeuttaa ammattilaisen päivittäistä työtä ja asettaa esteitä, kun ammattilainen yrittää viedä autistisia henkilöitä avoimille työmarkkinoille. Organisaation narratiivien sekä ilmeisten että piilevien arvojen ymmärtäminen on tärkeää, jotta niitä voidaan tarvittaessa kyseenalaistaa tai yrittää ohittaa tai päinvastaisesti omaksua ne silloin, kun ne vaikuttavat hyödyllisiltä autististen henkilöiden osallisuuden edistämiseksi avoimille työmarkkinoille. Siksi on tärkeää oppia tuntemaan ne yritykset, joissa ammattilaiset työskentelevät niin näkyvästi kuin taustallakin, jotta heidän strategiansa olisivat tehokkaita ja syntyisi hyviä toteutussuunnitelmia autististen henkilöiden tukemiseksi avoimille työmarkkinoille.

Henkilön ja hänen työpaikkansa välinen yhteensopivuus on ratkaisevan tärkeää menestykselle, ei vain vammaisille henkilöille, vaan kaikille työntekijöille. Tätä yhteensopivuutta kutsutaan henkilön ja organisaation yhteensopivuudeksi (Person-Organisation Fit, PO Fit), ja se viittaa yksilön arvojen ja organisaation arvojen väliseen yhdenmukaisuuteen. PO Fit voidaan nähdä yksilön arvojen ja organisaation arvojen, kuten tiimityöskentelyn korostamisen tai innovatiivisuuden, välisenä harmoniana (Chatman, 1989; Kristof, 1996; Cable & DeRue, 2002). PO Fit ulottuu taitoja ja kykyjä laajemmalle, ja se kattaa laajemman sosiaalisen ja organisaatiokontekstin, johon kuuluu arvojen yhdenmukaisuus työntekijän ja yrityksen välillä. Tässä mielessä tukevan ja inklusiivisen yritysympäristön merkitys on keskeinen työssä pysymiselle ja menestykselle.

Siksi keskittymällä autististen henkilöiden ja työympäristön väliseen yhteensopivuuteen (oikean henkilön sovittaminen oikeaan työtehtävään oikeassa ympäristössä) voidaan merkittävästi lisätä autististen henkilöiden mahdollisuuksia saada työpaikka ja säilyttää työpaikkansa. Samalla, jos oikea yhteensopivuus on saavutettu, autistiset henkilöt voivat paitsi säilyttää työpaikkansa myös menestyä roolissaan (Pence & Svyantek, 2016). On tärkeää ymmärtää autististen henkilöiden kasvuympäristön sosiaalinen konteksti ja sen vaikutus heidän henkilökohtaisiin arvoihinsa ja maailmankatsomukseensa, sillä tämä on “avain” henkilökohtaisiin strategioihin, jotka tukevat heidän pääsyään työmarkkinoille.

Etelä-Euroopassa perheen kertomusten ymmärtäminen ja aktiivinen yhteistyö perheen kanssa on keskeistä autististen henkilöiden matkassa kohti työmarkkinoille integroitumista. Perhetekijöiden (esim. perheen sosio-ekonominen taso, Chan ym., 2020), vanhempien odotusten (Kirby, 2016) ja työllistymisen välillä on siellä yhteys. 

Toinen tekijä, joka mielestämme parantaa PO Fit:iä, liittyy siihen, miten ihmiset lähestyvät ongelmia. Monissa tapauksissa ihmiset — olivatpa he autistisia henkilöitä tai eivät — keskittyvät ”ongelmien olemukseen”, eli esteiden, haasteiden ja huonojen kokemusten tunnistamiseen. Vaikka on tärkeää ymmärtää ongelmat, niiden negatiivisuus voi vahvistaa avuttomuuden tai toivottomuuden tunnetta.

Päinvastoin ratkaisujen tunteminen (Parker ym., 2020) auttaa tunnistamaan vahvuuksia, resursseja ja mahdollisuuksia. Se siirtää fokuksen ”mikä on väärin” -kysymyksestä ”mitä voimme tehdä” -kysymykseen:

  • Miten onnistumme löytämään ratkaisun?

  • Mitä taitoja voimme käyttää tämän ongelman ratkaisemiseen?

  • Mitä olemme oppineet tämän ongelman ratkaisemisesta?

Tämä ajattelutavan muutos kohti ratkaisukeskeisyyttä on osa NARRATE-lähestymistapaa, joka kutsuu autistisia asiakkaita keskittymään asioihin, joita he voivat muuttaa ja hyödyntää päästäkseen tavoitteisiinsa.

Seuraavassa listassa esitetään esimerkkejä tavoista, miten ratkaisukeskeistä lähestymistapaa voidaan soveltaa autististen asiakkaidemme aktiivisessa työnhaussa tai ammatillisessa kehittymisessä:

  • Fyysinen ympäristö
    Asuinolosuhteet, maantiede jne. Voimme lähestyä asiakkaan asuin- tai lähialueen pienyrityksiä ja tutkia työllistymismahdollisuuksia tarkastelemalla asiakkaidemme fyysistä ympäristöä.

  • Sosiaalinen ympäristö
    Perhesuhteet, ystävyyssuhteet, sosiaaliset verkostot, yhteisöihin kuuluminen jne. Tutkimalla asiakkaidemme sosiaalisia verkostoja ja hyödyntämällä niitä voidaan löytää ratkaisuja, kuten työpaikkoja asiakkaan tuntemien henkilöiden työpaikoilta. 

  • Kulttuurinen ympäristö
    Kulttuuriset normit, vallitsevat kertomukset, kulttuurinen stigma jne. Nämä uskomukset ja normit muokkaavat asiakkaan kertomuksia ja voivat antaa voimaa löytää työtä tietyillä aloilta, jotka asiakas valitsee uskomustensa, perinteidensä ja odotustensa perusteella.

  • Instituutionaalinen ja rakenteellinen ympäristö
    Pääsy palveluihin, taloudelliset tekijät, järjestelmiin liittyvät esteet jne. Vaikka monet instituutiot, palvelujärjestelmät ja muut rakenteelliset ympäristöt voivat vaikuttaa ongelmallisilta, niissä saattaa myös piillä ratkaisuja, ns. esteitä poistavia toimia: inkluusiota parantavia osallistumismahdollisuuksia, monimuotoisuutta parantavia aloitteita, hyödynnettäviä rahastoja tai projekteja.

  • Psykologinen ja emotionaalinen ympäristö
    Sisäiset uskomukset ja kertomukset, menneisyydessä koetut traumat, emotionaaliset tukiverkostot. Emotionaaliset tukiverkostot koostuvat ihmisistä joilta voi saada emotionaalista tai psykologista tukea. Tämä ympäristön analysoiminen voi tuottaa oivalluksia ja ratkaisuja, jotka voivat auttaa uusissa ja erilaisissa tilanteissa. Emotionaalisen tukiverkoston löytäminen voi johtaa ratkaisuihin ja ongelmien voittamiseen.

  • Digitaalinen ympäristö
    Sosiaalinen media, pääsy teknologiaan, tiedon saanti. Asiakkaan maailmankatsomus muokkautuu myös verkossa olevien kertomusten ja sisällön tuloksena. Auttaessamme asiakkaita muokkaamaan ja rajaamaan digitaalista ympäristöään ja keskittymään voimaannuttavaan ja ratkaisukeskeiseen sisältöön, voidaan muuttaa heidän näkökulmaansa. Positiivisten verkkoyhteisöjen ja -yhteyksien tunnistaminen voi tarjota asiakkaille tukea ja vahvistusta tavoitteidensa saavuttamisessa.
    Keskittymällä saatavilla oleviin digitaalisiin työkaluihin kuten ilmaisiin koulutuspalveluihin tai työhön liittyviin verkkosivuihin, voidaan auttaa asiakkaita kehittämään uusia taitoja, löytämään työmahdollisuuksia ja voimaannuttaa heitä.

  • Historiallinen ja sukupolvien konteksti
    Perhehistoria, sukupolvien odotukset, historialliset tapahtumat jne. Tutkimalla perhehistorioita tai historiallisia tapahtumia voidaan löytää ratkaisuja ja inspiraatiota. Nämä kertomukset voivat toimia motivoivina välineinä, auttaen näkemään mahdollisuuksia ongelmien sijaan.

  • Henkilökohtaiset valinnat ja käyttäytyminen ympäristössä
    Elämäntapavalinnat, selviytymiskeinot jne. Asiakkaan tavat, rutiinit ja henkilökohtaiset prioriteetit vaikuttavat siihen, miten hän vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa. Rohkaisemalla asiakkaita tunnistamaan pieniä heille mahdollisia, ylläpidettäviä muutoksia heidän rutiineissaan voidaan nopeuttaa heidän pääsyä tavoitteisiinsa. Vahvistamalla asiakkaiden joustavia selviytymiskeinoja voidaan luoda toteutettavia ratkaisuja.

Olemme jo maininneet, että vallitsevat kertomukset autismista ja työelämästä vaikuttavat vahvasti siihen, miten lähestymme autistisia henkilöitä ja tuemme heidän työllistymistään. Lisäksi se, miten näemme itsemme ammattilaisina, vaikuttaa strategioihimme ja lähestymistapaamme autististen henkilöiden tukemisessa.

Kuten aiemmin sanoimme, yksi NARRATE-ohjelman tavoitteista on auttaa ammattilaisia purkamaan vallitsevia kertomuksia autismista sekä itsestään ihmisinä ja työntekijöinä. Tässä koulutuksessa purkaminen määritellään vallitsevan kertomuksen kyseenalaistamiseksi: pysähdymme siis kysymään, mihin vallitsevan kertomuksen oikeutus ja auktoriteetti perustuu elämässämme ja sitä kautta valinnoissamme.

Vaikka on tärkeää purkaa omia hallitsevia kertomuksiamme, uskomme, että on myös tärkeää purkaa asiakkaidemme hallitsevia kertomuksia. Kuten olemme jo korostaneet, vallitseva kertomus autismista on, että se on kehityshäiriö. Tämän vallitsevan narratiivin seurauksena autistisilla henkilöillä voi kehittyä negatiivisia henkilökohtaisia kertomuksia itsestään. Nämä kertomukset keskittyvät heidän elämänsä tapahtumiin, jotka vahvistavat ajatusta siitä, että he ovat jollakin tavalla poikkeavia. Samalla ne tukahduttavat vaihtoehtoiset elämäntarinoiden versiot luoden illuusion siitä, että ongelmakeskeiset kertomukset edustavat todellisuutta (Gergen, 1985).

Ammattilaisten ei tarvitse välttämättä purkaa diagnoosin käsitettä kokonaan, mutta he voivat auttaa autistisia henkilöitä käsittelemään sitä erilaisella voimauttavalla tavalla. Tällainen käytäntö voisi keskittyä autististen henkilöiden diagnoosin positiivisiin piirteisiin ja vahvuuksiin. Esimerkiksi vallitseva kertomus autistisista henkilöistä kuvaa heitä usein erittäin järjestelmällisinä. Voimme hyödyntää tätä kertomusta korostamalla, että heidän hyvin kehittyneet organisointitaidot voivat olla yksi mahdollistava tekijä työn löytämisessä. Toiseksi vallitseva kertomuksen mukaan autistisilla henkilöillä on taito hyperfokusoitua eli keskittyä muun maailman täysin poissulkevalla tavalla tiettyihin asioihin. Tämä taito voidaan nostaa esiin kykynä, jota he voivat hyödyntää haluamansa ammatin löytämisessä avoimilla työmarkkinoilla. On erittäin tärkeää tunnistaa, ei vain diagnoosin haittapuolet, vaan myös sen positiiviset puolet. Tässä prosessissa myöhemmin materiaalissa esiteltävä ”muistaminen” voi olla erittäin arvokas työkalu.

NARRATE -työkalupakista löydät useita harjoituksia ja materiaaleja, jotka tukevat autistisia henkilöitä heidän tarinansa muokkaamisessa voimattomuudesta osaamiseen. Näitä ovat esimerkiksi:

  • Taitokortit ovat lista hyödyllisistä taidoista, joita autistiset asiakkaamme voivat kehittää tai oppia alusta lähtien meidän tukemme avulla.

  • Positiivinen uudelleenmäärittely on harjoitus, joka tukee autistisia henkilöitä tunnistamaan omat vahvuutensa ja pohtimaan, kuinka niitä voi käyttää työmarkkinoille etsiytymisessä.

  • Sosiaalisten taitojen itsearviointi on harjoitus, joka tukee autistisia henkilöitä lisäämällä heidän tietoisuuttaan sosiaalisista taidoistaan ja auttamalla heitä pohtimaan, kuinka he voivat kehittää näitä taitoja työnhaku- tai ammatinvalinnan prosessin aikana.

Kuten johdannossa on mainittu, tämän osion päätavoitteena on antaa ammattilaisille ideoita sen pohtimiseen, miten henkilökohtaiset ja yhteiskunnalliset hallitsevat kertomukset vaikuttavat heidän lähestymistapaansa autististen henkilöiden kanssa työskentelyyn. Lisäksi ammattilaiset voivat tukea asiakkaitaan pohtimaan omia hallitsevia kertomuksiaan itsestään ja kuinka nämä ovat yhteydessä niihin yhteiskunnallisiin kertomuksiin, joille he altistuvat — esimerkiksi autismiin liittyviin kertomuksiin siitä, mitä autismi on ja mitä se ei ole, sekä kertomuksiin työmarkkinoiden vaatimuksista. Tämän reflektiivisen prosessin kautta sekä ammattilaisilla että autistisilla henkilöillä on mahdollisuus pohtia, ovatko heidän henkilökohtaiset hallitsevat kertomuksensa hyödyllisiä heidän tavoitteidensa saavuttamisen näkökulmasta ja missä määrin ne ovat tätä. Autististen henkilöiden näkökulmasta tavoite on onnistunut siirtyminen työmarkkinoille, ja ammattilaisten näkökulmasta tavoite on tukea asiakkaitaan tässä prosessissa.

Elämäämme ja tekoihimme vaikuttavien hallitsevien kertomusten pohtiminen tarjoaa meille uusia mahdollisuuksia muuttaa henkilökohtaisia kertomuksiamme ja kehittää itsestämme kuvia, jotka ovat paremmin linjassa arvojemme ja toiveidemme kanssa. Toisin sanoen se auttaa meitä identiteettimme uudelleen muotoilussa. Narrate-hankkeessa uskomme, että identiteetti ei ole kiinteä olemus, vaan suhteellinen, jaettu, esitetty ja joustava konstruktio, jonka muokkaavat vuorovaikutuksemme toisten kanssa ja kulttuuriset kertomuksemme (Combs & Freedman, 2016). 

Hallitsevat kertomukset, kuten autismiin liittyvä lääketieteellinen näkökulma, joka korostaa puutteita, vaikuttavat merkittävästi siihen, miten yksilöt kokevat itsensä ja miten yhteiskunta heidät näkee. Nämä kertomukset usein asettavat rajoittavia identiteettejä, jotka asettavat autistiset henkilöt puutteisiin perustuvien kehysten sisälle. Kuitenkin se, miten havaitsemme ja reagoimme muihin eri kulttuurisissa ja sosiaalisissa konteksteissa, rakentaa identiteettiämme suhteiden kautta. Identiteetit syntyvät vuorovaikutuksessa, ja tämä pätee kaikkiin, niin autistisiin henkilöihin kuin ei-autistisiin. Tästä syystä annamme niin paljon painoarvoa ammattilaisten ja autististen henkilöiden väliselle vuorovaikutukselle ja myöskin tästä syystä käsitteellistimme asian lähestymistavassamme täksi yhdeksi viitekehyksen osaksi ( ”ME”. Tässä osiossa on pyritty antamaan ammattilaisille ideoita siitä, miten käsitellä sosiaalisia vuorovaikutussuhteita ja niiden vaikutusta heidän ja autististen henkilöiden elämään. Tunnistamalla identiteetin muuttuvuuden ammattilaiset voivat kriittisellä työotteella purkaa hallitsevia kertomuksia luoden tilaa vaihtoehtoisille vahvuuksiin perustuville tarinoille, jotka antavat yksilöille voimaa määritellä itsensä uudelleen. Ymmärtämällä monimuotoisuuden erilaisina olemisen tapoina ja tukemalla myönteisiä ympäristöjä ammattilaiset voivat auttaa autistisia henkilöitä navigoimaan ja muokkaamaan näitä kertomuksia sellaisiksi, jotka tukevat heidän osallisuuttaan ja osaamistaan työmarkkinoilla.

Tässä osiossa käsittelimme W.O.R.K.-viitekehyksen ME-osaa sovellettuna autististen henkilöiden työmarkkinoille siirtymisen tukemiseen. ME-sana viittaa erityiseen suhteeseen ammattilaisten ja autististen henkilöiden välillä. Pohdimme yhdessä, kuinka hallitsevat kertomukset, joita meillä ammattilaisina on itsestämme, autismista ja maailmasta yleisesti, muokkaavat lähestymistapaamme autistisiin henkilöihin ja tapaamme nähdä työmarkkinat.
Lisäksi pohdimme, kuinka autististen henkilöiden omat hallitsevat kertomukset itsestään ja maailmasta vaikuttavat siihen, kuinka he lähestyvät työmarkkinoita.
Teille ammattilaisille ”itsearviointi” ja ”purkaminen” ovat tämän osion avainsanoja. Osio kutsui teitä pohtimaan, kuinka maailmankatsomuksenne vaikuttaa siihen, kuinka tuette autististen henkilöiden työmarkkinoille pääsyä.

  • Miten osiossa käsitelty vallan käsite voi vaikuttaa työhönne autististen henkilöiden kanssa?

  • Kuinka voisitte auttaa autistisia henkilöitä hyödyntämään omaa valtaansa työmarkkinoille pääsemiseksi?

  • Miten ajatus siitä, että sekä asiakas että ammattilainen ovat toimijia auttamissuhteessa rikastuttaa työtänne autististen henkilöiden kanssa? Entä hallitsevien kertomusten purkaminen?

  • Mikä on tärkein asia, jonka olette oppineet tämän osion sisällöstä?

Beaudoin, M.-N., & Monk, G. (2024). Narrative Practices and Emotions: 40+ Ways to Support the Emergence of Flourishing Identities. New York: WW. Norton.

Cable, D.M., & DeRue, D.S. (2002). The convergent and discriminant validity of subjective fit perceptions. Journal of Applied Psychology, 87(5), 875-884.

Combs, G., & Freedman, J. (2016). Narrative therapy’s relational understanding of identity. Family Process, 55(2), 211-224.

Kirby, A.V. (2016). Parent expectations mediate outcomes for young adults with autism spectrum disorder. Journal of autism and developmental disorders, 46, 1643-1655.

Chan, W., Smith, L.E., Hong, J., Greenberg, J.S., Lounds Taylor, J., & Mailick, M.R. (2018). Factors associated with sustained community employment among adults with autism and co-occurring intellectual disability. Autism, 22(7), 794-803.

Chatman, J.A. (1989). Improving interactional organizational research: A model of person-organization fit. Academy of Management Review, 14(3), 333-349.

Foucault, M. (1980). Power/knowledge: Selected interviews and other writings, 1972–1977 (C. Gordon, Ed.; C. Gordon, L. Marshall, J. Mepham, & K. Soper, Trans.). Brighton, UK: Harvester Press.

Foucault, M. (1982). The subject and power.  Critical inquiry, 8(4), 777-795.

Fors, M. (2021). Power dynamics in the clinical situation: A confluence of perspectives. Contemporary Psychoanalysis, 57(2), 242-269.

Freedman, J., & Combs, G. (1996). Narrative therapy: The social construction of preferred realities. New York: W. W. Norton & Co.

Gergen, K.J. (1985). Social constructionist inquiry: Context and implications. In K.J Gergen, K.E. Davis (Eds), The Social Construction of the Person (pp. 3–18). New York: Springer.

Gregory, B.T., Harris, S.G., Armenakis, A.A., & Shook, C.L. (2009). Organizational culture and effectiveness: A study of values, attitudes, and organizational outcomes. Journal of Business Research, 62(7), 673-679.

Kristof, A.L. (1996). Person‐organization fit: An integrative review of its conceptualizations, measurement, and implications. Personnel Psychology, 49(1), 1-49.

Kuznetsova, Y. (2016). An inclusive corporate culture: Examining the visible and invisible levels of disability inclusiveness in two large enterprises. Scandinavian Journal of Disability Research, 18(3), 179-190.

Monteiro, M.J. (2016). Family Therapy and the Autism Spectrum. Autism Conversations in Narrative Practice. London: Routledge.

Parker, M.L., Diamond, R.M., & Auwood, L.H. (2020). Exploring Exceptions and Discovering Solutions: A Case Presentation of Autism and the Family. Family Process, 59(4), 1891–1902.

Pence, S., & Svyantek, D.J. (2016). Person-organization fit and autism in the workplace. Journal of Business and Management, 21(2), 117-133.

White, M. (1995). The narrative perspective in therapy. In M. White (Ed.), Re-authoring lives: Interviews & essays. Adelaide: Dulwich Centre Publications.

White, M., & Epston, D. (1990).  Narrative means to therapeutic ends. London: W.W. Norton & Co.

DOWNLOAD

ENNEN TYÖLLISTYMISTÄ -VALMENNUS, OMISTAJUUS-OSIO

Tässä osiossa tarkastelemme joitakin ideoita, jotka voivat olla hyödyllisiä autististen henkilöiden työllistymisen tukemisessa. Osio keskittyy heidän itsetuntemuksensa edistämiseen henkilökohtaisista tarinoistaan ja siitä, miten he kertovat niitä. Narrate-hankkeessa omistajuudella tarkoitetaan sitä kokemusta, jonka autistinen henkilö voi saada tullessaan omien tarinoidensa kirjoittajaksi muuttamalla tarinan kerronnassa käyttämäänsä kieltä. Lukijat saavat tietoa käsitteistä kuten kirjoittajuus, ulkoistaminen, ongelmakartoitus ja todentaminen. Nämä ideat voivat auttaa luomaan autistiselle asiakkaalle taustaa, joka käsittelee urakehitystä ja sitä miten lähestyä työmarkkinoita.

Näiden oivallusten kautta kannatamme holistista lähestymistapaa, joka tukee autistisia henkilöitä heidän työllistymispyrkimyksissään ja auttaa heitä saavuttamaan urahaaveensa.

Narrate-hankkeessa uskomme, että työ ja ura ovat keskeisiä asioita itsensä toteuttamisessa. Näkemyksemme mukaan ihmiset — riippumatta siitä, ovatko he autistisia vai ei — haluavat löytää elämälleen tarkoituksen, ja työ on yksi ulottuvuus, joka merkittävästi edistää tämän tarkoituksen tai merkityksen tuntemista. Autististen henkilöiden tulisi siis pystyä päättämään, mitä he haluavat tehdä elämässään omien kiinnostuksen kohteidensa ja intohimojensa perusteella. Toisin sanoen heidän tulisi pystyä ilmaisemaan “kirjoittajuutta”, eli tulemaan omien elämäntarinoidensa kirjoittajiksi ja aktiivisiksi elämänsä merkityksen etsijöiksi.

Tästä syystä ehdotamme, että ammattilaiset ohjaavat autistisia asiakkaitaan niin sanotusti yhden askeleen takaa (Cantwell & Holmes, 1994). Toisin sanoen lähestymistavan tulisi olla sellainen, joka antaa asiakkaille mahdollisuuden tehdä omat päätöksensä ja arvionsa. Samalla asiakkaita kehotetaan pohtimaan päätöstensä merkitystä ja harkitsemaan, ovatko ne linjassa heidän arvojensa ja periaatteidensa kanssa. Joskus meidän ammattilaisten on annettava asiakkaille enemmän suuntaa tai neuvoja. Toisinaan riittää, että esitämme kysymyksiä, jotka kehottavat asiakkaitamme pohtimaan ajatustensa, päätöstensä ja toimintansa laatua.

Kysymysten esittäminen ja asiakkaiden antamien vastausten pohjalta asioiden pohtiminen ei ole aina helppoa. Se voi vaatia uskomustemme purkamista autismista ja sen piirteistä. On selvää, että autististen henkilöiden kanssa työskentelevät ammattilaiset ovat pohtineet autismia ilmiönä ja omaksuneet yhden tai useamman selitysmallin, jonka tulisi auttaa heitä ymmärtämään ja tukemaan asiakkaitaan paremmin. Kuitenkin ammattilaiset voivat joskus sortua niin sanottuun reifikaation virheeseen. Reifikaatio tarkoittaa abstraktin asian käsittelyä konkreettisena asiana. Toisin sanoen saattaa käydä niin, että ammattilaisten käyttämät selitysmallit nähdään totuudenmukaisina kuvauksina ja selityksinä autismille. Reifikaatio olettaa, että kaikki psykologiseen ulottuvuuteen liittyvä (dynaamiikat, prosessit, mekanismit, sairaudet jne.) on olemassa riippumatta havainnoijan käsitteellistämisestä (Hoff, 2017). Kun me reifioimme autismikirjon, kohtelemme sitä kuin se olisi annettu (Waterhouse, 2013).

Kun ammattilaiset pitävät mallejaan totuuksina, he voivat vaarantaa lähestymistapansa käyttäytyen ”totuuden tuojina” ja toimia ikään kuin he olisivat autismista asiantuntevampia kuin autistiset henkilöt itse. Tämän seurauksena ammattilaiset voivat usein tiedostamattaan johtaa autistisia asiakkaitaan tekemään tiettyjä päätöksiä, koska he odottavat asiakkaiden toimivan, puhuvan tai ajattelevan tietyllä tavalla heidän omaksumiensa autismin selitysmallien perusteella. Samalla ammattilaiset eivät ehkä hyväksy joidenkin autististen henkilöiden toimintoja, puheita tai ajatuksia, koska ne eivät ole linjassa näiden mallien kanssa. Tällaiset tilanteet, joissa autistisia henkilöitä ei käsitellä itsenäisinä elämäänsä hallitsevina henkilöinä, eivät ole harvinaisia. Heille on kerrottu, mitä heidän on tehtävä parantaakseen olojaan, tai heille on annettu käyttäytymisvaatimuksia, joita heidän on noudatettava. Monet instituutiot, joissa he ovat mukana, ovat autoritaarisia, täynnä sääntöjä, ylityöllistettyä henkilökuntaa ja painetta ”saada asiat etenemään” (Abels, 2001). Kysymysten esittäminen sen sijaan antaa autistisille henkilöille mahdollisuuden ilmaista omat arvonsa, toiveensa ja mieltymyksensä. Se viestittää heille, että heidän tarinansa ovat kertomisen arvoisia ja niitä kannattaa tutkia lisää, ja että heidän ajatuksillaan ja näkemyksillään on yhtä paljon arvokkuutta kuin ei-autististen henkilöiden ajatuksilla ja näkemyksillä.

Kysymysten esittämisen käytännöllä on toinenkin etu. Se kunnioittaa ajatusta siitä, että autistiset henkilöt itse ovat omien tarinoidensa todellisia kertojia. White (2007) ehdottaa, että ammattilaisella voi olla neljä erilaista asennetta auttavassa suhteessa (ks. kuvio 1). Narrate-hankkeessa suosimme niin sanottua asian keskiöstä kauempana olevan asennetta, joka ilmenee kunnioituksena, uteliaisuutena ja tietämättömyytenä. Tässä asenteessa ammattilaiset eivät ole tietävinään asiakkaidensa ongelmien merkitystä, sitä mikä on asiakkaille tärkeää tai miten asiakkaiden tulisi elää elämäänsä. Sen sijaan asiakkaita kutsutaan luokittelemaan ja pohtimaan omia kokemuksiaan ja ottamaan oma kantansa siihen, kuinka he haluavat elää elämäänsä. Tällaisen asenteen seurauksena asiakkaat voivat kokea ”henkilökohtaisen toimijuuden ja vastuullisen toiminnan kyvyn” (White, 2007, s. 289), ja he voivat tuntea itsensä voimaantuneiksi ”tavoittelemaan sitä, mikä on heille arvokasta” (s. 59). Asian keskiöstä kauempana olevan asenteen ottaminen käytännössä tarkoittaa sellaisen näkökulman omaksumista, joka poikkeaa perinteisistä hierarkkisista rakenteista ja valtasuhteista. Yrityksen johto tai ammattilaiset voivat omaksua tämän asenteen. He voivat aktiivisesti etsiä panosta autistisilta henkilöiltä, mutta myös muilta työtovereilta kaikilla tasoilla ja kannustaa avointa vuoropuhelua. Tavoitteena on luoda inklusiivinen ympäristö ja kulttuuri, jossa kaikkien panoksia arvostetaan. Sen sijaan, että otetaan auktoriteettiasema, omaksutaan edellä avattu rooli ja asetelma, jossa ratkaisuja ei anneta, vaan niitä etsitään yhdessä aktiivisesti.

Kuvio 1. Michael White’s Model of Different Positions (Ilic, 2017).

Puutteiden tarkastelun sijaan tämä lähestymistapa omaksuu vahvuuksiin perustuvan tarkastelun, joka juhlistaa kyvykkyyksiä kunkin yksilön tarinan kontekstissa. Tämä näkökulman muutos edistää myönteistä minäkuvaa ja  luo pohjan autistisen asiakkaan voimaantumiselle.

Ammatillisesta näkökulmasta kysymysten esittäminen autistisille asiakkaille tarkoittaa hallitsevien ammatillisten narratiiviemme purkamista autismista ja avoimuutta rikastuttaa niitä uusilla näkökulmilla, jotka eivät välttämättä ole linjassa omaksumiemme teoreettisten mallien kanssa (tämä dekonstruoinnin käsite käsitellään Ennen työllistymistä-valmennuksen Me-osiossa). Reflektiivisten kysymysten esittäminen muistuttaa meitä ammattilaisia siitä, että teoriat ovat ensisijaisesti selityksiä (van Rooij & Baggio, 2020; Fried, 2021). Niiden tulisi olla hyödyllisiä, ja ne ovat hyödyllisiä vain siksi, että ne ovat yksinkertaistettuja (Smaldino, 2020). Mallit jättävät osan todellisuudesta huomiotta, jotta ne olisivat hyödyllisiä; samalla tavalla kuin Rooman kartta jättää osan todellisuudesta huomiotta auttaakseen meitä navigoimaan Roomassa. Narrate-hankkeessa ehdotamme, että ammattilaiset harkitsisivat mallejaan autististen asiakkaiden kanssa työskennellessään käytäntöjen karttoina, jotka tarjoavat hyödyllisiä oivalluksia asiakkaiden tehokkaasti tukemiseksi. Mitä tarkoitetaan “asiakkaiden tehokkaalla tukemisella”? Narrate-hankkeen taustalla olevan narratiivisen lähestymistavan mukaan se tarkoittaa malliemme soveltamista rakennelmina, joita voidaan käyttää ohjenuorana matkassa, jonka teemme asiakkaidemme kanssa parantaaksemme heidän elämäänsä jollain tavalla. Näin ollen nämä ammatilliset käytännön kartat eivät pyri esittämään tulkintoja asiakkaidemme autistisesta toiminnasta tai toimimaan vaiheittaisina ohjeina asiakkaillemme, vaan ne pyrkivät tarjoamaan suuntaa ja hahmottamaan mahdollisia polkuja. Niitä voidaan yksinkertaisesti pitää rakennelmina, jotka syntyvät käytännön ja ideoiden tutkimisesta (White, 2007). Samalla on tärkeää korostaa, että vaikka diagnoosi mallina voi olla hyödyllinen yleisenä karttana autististen henkilöiden tietyille piirteille, ei kaikki autistiset henkilöt jaa samoja ominaisuuksia, eivätkä ne ilmene samalla tavalla tai samassa mittakaavassa. Jokaisella autistisella henkilöllä on omat vahvuutensa ja haasteensa, jotka voivat poiketa hyvinkin paljon toisten autististen henkilöiden vahvuuksista ja haasteista. Tässä mielessä mikään ammatillinen käytännön kartta, jota sovellamme, ei ole välttämätön autististen henkilöiden tukemisessa heidän matkallaan työmarkkinoille. Tietyn käytännön kartan käyttämisessä ei ole kyse totuudesta vaan hyödyllisyydestä. Enimmillään tällainen käytännön kartta voi olla hyödyllinen riippuen erityisestä kontekstista ja tilanteesta sekä kyseisen asiakkaan omasta tarinasta. Tästä syystä valmennuksemme tarjoaa myös narratiivisesti inspiroituneita käytännön karttoja (White, 2007) rikastuttamaan lähestymistapaasi autististen henkilöiden kanssa työskentelyssä. Tavoitteena on tutkia heidän kanssaan autismin henkilökohtaista merkitystä heille ja etsiä työpaikkaa, joka vastaa heidän erityistarpeitaan ja -kiinnostuksiaan, vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Voimme ehdottaa kolmea harjoitusta Narrate-työkalupakista, jotka voivat auttaa sinua harjoittelemaan “käytännön karttojen” käsitettä. Vaikka nämä harjoitukset on tarkoitettu autististen henkilöiden ja yritysten tueksi, voit käyttää niitä myös oman ammatillisen kehityksesi tueksi.

  • Henkilökohtainen kartta. Se antaa mahdollisuuden tutkia omia henkilökohtaisia ja ammatillisia karttojasi ja tarvittaessa kehittää uusia.

  • Tavoitteiden asettaminen. Se auttaa asettamaan henkilökohtaisia ja ammatillisia tavoitteita ja määrittämään tehokkaimmat strategiat ja polut niiden saavuttamiseksi. Tämä tarkoittaa henkilökohtaisten ja ammatillisten karttojen pohtimista ja niistä saatavan hyödyn arviointia.

  • Skaalaus. Se auttaa arvioimaan henkilökohtaisten ja ammatillisten karttojen hyödyllisyyttä, tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä pohtimaan, miten niitä voisi parannella niin, että ne auttaisivat ratkaisemaan erityisiä ongelmia tai saavuttamaan tavoitteita.

Usein voimme kokea itsemme epätoivoiseksi ongelmiemme edessä. Joskus koemme ongelmat niin laajoina, että emme näe mitään niiden ulkopuolella. Esimerkiksi epäonnistuminen työnhaussa voi saada aikaan meissä ylivoimaiselta tuntuvan epäonnistumisen tunteen. Länsimaisessa kulttuurissamme työpaikka on erittäin merkittävä osa ihmisten elämää, joka muokkaa heidän identiteettiään hyvin syvällä tasolla (Winslade, 2002). Muut ongelmat, joita jotkut kokevat työmarkkinoille pääsyssään, voivat liittyä työhaastattelujen pelkoon tai sellaiseen työpaikkaympäristöön menemiseen, jota he eivät pidä mielekkäänä. Joskus nämä ongelmat ovat niin läpitunkevia, että ne muokkaavat käsitystämme itsestämme, elämästämme ja vuorovaikutuksestamme muiden kanssa (White & Epston, 1990).

Narrate-hankkeessa uskomme vahvasti, että autistiset henkilöt eivät ole vapautettuja näistä dynamiikoista. Pelko työttömyyden jatkumisesta, kyvyttömyys olla vuorovaikutuksessa esimiesten tai työkavereiden kanssa, vaikeus ilmaista omia tarpeitaan ja toiveitaan työpaikalla tai vaikka epäonnistumisen tunne irtisanotuksi tulemisen vuoksi voi merkittävästi vaikuttaa autististen henkilöiden kertomukseen omasta itsestään.

Tällaisissa tilanteissa mielenkiintoinen lähestymistapa voi olla autistisen henkilön auttaminen kartoittamaan ja kirjoittamaan uudelleen ongelman vaikutus heidän elämäänsä.

Uudelleenkirjoittamisen ajatus perustuu siihen oletukseen, että mikään yksittäinen kertomus ei voi täysin kuvata henkilön kokemusta, vaan siihen liittyy aina epäjohdonmukaisuuksia ja ristiriitaisuuksia. Elämämme tapahtumista voidaan luoda aina muita juonia. Näin ollen identiteettimme eivät ole yksinkertaisia – mikään yksittäinen kertomus ei voi referoida meitä tiivistelmän tavoin. Russellin ja Careyn (2004) mukaan identiteettimme ovat monikerroksisia.

Uudelleenkirjoittamista voidaan soveltaa autististen henkilöiden kanssa työpaikan etsimisessä kahdella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on auttaa heitä kohtaamaan ja kertomaan uudelleen ne haasteet, jotka ovat saaneet heidät hakemaan apua. Meidän täytyy purkaa, dekonstruktoida ja kirjoittaa näitä ongelmakertomuksia uusiksi tarjoamalla ongelmiin vaihtoehtoisia näkökulmia. Tässä tekstissä selitämme toimintatavan, jossa tämä ongelman uudelleenkirjoittaminen tapahtuu ulkoistamisen ja ongelmakartoituksen avulla.

Toinen tapa käyttää uudelleenkirjoittamista autististen henkilöiden työpaikan etsinnässä on keskittyä autististen henkilöiden vahvuuksiin heikkouksien sijaan. Ennen työllistymistä-valmennuksen Tieto-osiossa käsitellään tarkemmin tätä toimintatapaa vahvuuksiin perustuvine keskusteluineen.

Ongelman ulkoistaminen

Kun ihmiset hakevat ammatillista apua, he ovat usein saavuttaneet vaiheen, jossa he kokevat itsensä tai jotakin itsessään ongelmalliseksi (Ibid.). Ongelmasta on tullut sisäistetty, osa ihmistä. Ihmiset ymmärtävät ongelmat usein ”sisäisinä”, aivan kuin ne heijastelisivat jotakin heidän luonteestaan tai sisimmästään. ”Minä olen ongelma” voi olla se ilmaisumuoto, jota ihmiset käyttävät pyytäessään ammatillista tukea. Tämä ymmärrystapa ohjaa heidän ongelmanratkaisuaan, mikä valitettavasti pahentaa tilannetta. Tämä tekee ihmisistä entistä varmempia siitä, että heidän ongelmansa ovat heijastus tietyistä ”totuuksista” heissä itsessään, muissa ihmisissä tai heidän välisissä suhteissaan. Ihmiset kokevat, että heidän ongelmansa ovat sisäisiä joko heissä itsessään tai muissa – että he itse ovat ongelma. Tämä uskomus vie ihmisiä syvemmälle ongelmiinsa (White, 2007).

Ulkoistaminen tarjoaa vaihtoehdon ongelmien sisäistämiselle. Se ei sijoita ongelmia yksilöihin, vaan määrittää ne kulttuurin ja historian tuotteiksi. Ymmärrämme ongelmat sosiaalisesti rakentuneina ja ajan myötä syntyneinä. Ulkoistamisen tavoitteena on näin ollen mahdollistaa ihmisille oivallus siitä, että he eivät ole sama asia kuin heidän ongelmansa (Russell & Carey, 2004).

Yksi yleinen tapa käyttää ulkoistamista on kysyä kysymyksiä, jotka tukevat kielellistä muutosta: ”Minä olen ongelma” muuttuu muotoon ”Minä harjoitan (toimin, teen, ymmärrän) ongelmaa”. Esimerkiksi voimme kysyä kysymyksiä, joissa muutamme ne adjektiivit, joilla ihmiset kuvaavat itseään, substantiiveiksi. Kuvitellaan, että autistinen henkilö sanoo olevansa ”kyvytön suoriutumaan työhaastattelusta” (sisäistettyä kieltä); tässä tapauksessa voimme esittää kysymyksiä kuten:

  • Miten tämä kyvyttömyys vaikuttaa sinuun työhaastatteluissa?

  • Vaikuttaako tämä kyvyttömyys muihin elämänalueisiisi?

  • Missä tilanteissa tämä kyvyttömyys on voimakkaampi? Entä missä se on heikompi?

Toinen esimerkki on sellaisten kysymysten esittäminen, jotka auttavat henkilöä personoimaan ongelman. Voimme esimerkiksi kysyä tällöin:

  • Miten kuvailisit tämän kyvyttömyyden visuaalisesti? Olisiko se ihminen? Tai eläin? Tai esine?

  • Jos se olisi ihminen, onko hän vanha vai nuori? Millainen on hänen vaatetuksensa? Miten hänen hiuksensa ovat? Miltä hänen silmänsä näyttävät?

  • Puhuuko hän? Jos puhuu, mitä hän sanoo sinulle?

Viimeinen esimerkki on sellaisten kysymysten esittäminen, jotka kehottavat henkilöä pohtimaan ongelmaa toimintana, jota hän tekee, tai tapana, jonka hän on omaksunut. Esimerkiksi:

  • Miten elämäsi muuttui, kun aloit omaksua kyvyttömyyden tavan elämässäsi?

  • Mitä tapahtuisi työpaikan hakemisen saralla, jos jatkaisit kyvyttömyyden harjoittamista työhaastatteluissa?

Tämäntyyppisten kysymysten esittäminen mahdollistaa sen, että henkilö ottaa etäisyyttä ongelmaan, mikä antaa hänelle mahdollisuuden alkaa arvioida suhdettaan siihen. Arvioimalla suhdettaan ongelmaan henkilö muuttaa tapaa, jolla hän puhuu ongelmasta—se ei ole enää hänen itsensä epäonnistunut osa, vaan asia, johon hänellä on suhde, tai käytäntö, jonka hän on omaksunut.

Narrate-hankkeessa uskomme, että ulkoistaminen voi olla erityisen hyödyllistä autistisille henkilöille, jotta he voivat rajoittaa itsesyytösten vaikutusta. Itsesyytökset ovat luontaista sisäistetyistä ongelmista käytävissä keskusteluissa. He eivät ole enää ongelmallisia yksilöitä; korkeintaan he harjoittavat ongelmallisia toimintoja tai ovat omaksuneet ongelmallisia tapoja. Nämä uudet kertomukset ongelmasta tarjoavat uusia näkökulmia kysymysten esittämiseen, joita sisäistetyt keskustelut eivät välttämättä tarjoaisi. Esimerkiksi, jos kuvaamme ongelman toimintana, voimme kysyä:

  • Mitä kriteerejä käytetään tämän toiminnan ongelmallisuudelle?

  • Missä tilanteissa tämä toiminta on ongelmallista? Missä tilanteissa tämä toiminta on vähemmän ongelmallista tai jopa hyödyllistä?

  • Miten henkilö voisi muuttaa tätä toimintaa omaksi edukseen?

Ulkoistaminen ja diagnoosi

Kuten Monteiro (2016) korostaa, autismikirjon häiriön diagnoosi luo vahvan kertomuksen yksilöille. Vaikka jotkut kokevat diagnoosin auttavan ymmärtämään outoja käytösmallejaan ja sen, miksi heidän on niin vaikea täyttää odotuksia eri sosiaalisissa ympäristöissä, kuten työssä, kotona tai koulussa, “autismin leima” itsessään saa yksilöt todennäköisemmin ajattelemaan, että he ovat ongelmallisia. Itse asiassa psykologia ja psykiatria selittävät diagnoosin usein olemassa olevan ongelman, ongelmallisten käyttäytymismallien tai kehityshäiriön kertomuksena (syvällisempi tarkastelu diagnoosin ja vallan yhteydestä löytyy Ennne työllistymistä -valmennuksen Me-osasta). Diagnosoidut autistiset henkilöt etsivät usein tietoa autismista eri verkkolähteistä yrittäen löytää yhteyksiä henkilökohtaisten kokemustensa ja teksteissä kuvattujen käyttäytymispiirteiden välillä. Mikään näistä luetteloista ei täysin vastaa heidän kokemuksiaan, mikä herättää eri asteista ahdistusta, hämmennystä, turhautumista ja jopa epäilyksiä. Yksi verkkosivusto ja siihen liittyvä tarkistuslista vievät toiseen, mikä taas johtaa seuraavaan. Henkilökohtaiset kertomukset, hoitosuositukset ja rajaukset sopivista ja epätoivotuista käyttäytymismalleista kasaantuvat ylikuormittavalla tavalla henkilön mieleen (ibid.).

Samassa viitekehyksessä diagnoosin ulkoistaminen, kun se koetaan ylivoimaiseksi ongelmaksi, voi olla erittäin hyödyllistä työnhakijan näkökulmasta. Erottamalla henkilön itse ongelmallisesta diagnoosista, rajoitamme itsesyyttelyä ja vähennämme sisäistetyn ongelmakertomuksen, jonka henkilö on kehittänyt itsestään, kielteisiä vaikutuksia. Me kehotamme henkilöä näkemään itsensä ei-autistisena vaan yksilönä, joka käsittelee autismia, on omaksunut autistisen tavan tai harjoittaa autistista toimintaa.

Samalla ymmärrämme, että osa lukijoistamme saattaa pitää autismin ulkoistamista vastenmielisenä. Vallitseva kertomus autismista on, että se on sisäinen tila, ja tutkimukset ovat pyrkineet osoittamaan autismille biologisia syitä vuosikymmeniä – vaikka neurobiologinen tutkimus ei edelleenkään tue autismille kategorista määritelmää (Levy, 2022). Ulkoistamisessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, mikä on totta ja mikä ei. Emme ehdota, että autismi on oikeasti toiminta, emmekä väitä, että se on sisäinen sairaus. Diagnoosin ulkoistaminen tarkoittaa puhetapaa, joka voi auttaa autistisia henkilöitä tarkastelemaan kokemustaan eri näkökulmasta ja tutkimaan tarinansa osia, joihin he eivät pääse tarkastelemaan puhuessaan asiasta sisäistetyillä diskursseilla. Autismidiagnoosin ulkoistaminen rikastuttaa autististen henkilöiden kokemusta heidän olemassaolon tilastaan, jota kutsutaan nimellä “autismikirjon häiriö”. Tämä voi antaa heille hyödyllisiä näkökulmia siihen, kuinka diagnoosi vaikuttaa heidän matkaansa työmarkkinoille. Esimerkkejä kysymyksistä, joita voidaan käyttää autismidiagnoosin ulkoistamiseen, ovat:

  • Voitko kertoa kolme elementtiä, jotka kuvaavat henkilökohtaista suhdettasi autismiin?

  • Nimi, jonka sait kuvaamaan olemassaolon tilaasi, on “autismikirjon häiriö”. Pidätkö tästä nimestä? Jos pidät, miksi? Jos et pidä, miksi et? Miten kutsuisit sitä sen sijaan?

  • Kuvittele autismi eläväksi olennoksi. Voitko kuvata sen ulkonäköä? Onko se ihminen, eläin vai jotain muuta? Puhuuko se? Jos puhuu, mitä se sanoo sinulle?

  • Arvioi asteikolla 0–10, kuinka paljon autismi vaikuttaa elämääsi?

Ongelman kartoittaminen 

Kun ulkoistamme ongelman, olipa kyseessä diagnoosi tai muu asia, joka vaikuttaa kielteisesti asiakkaidemme elämään, voimme työskennellä heidän kanssaan tutkien kuinka ongelma itse asiassa vaikuttaa heidän matkaansa työmarkkinoille. Periaatteessa ammattilaiset ja autistiset henkilöt yhdessä kehittävät kartan ongelman vaikutuksista autistisen henkilön elämään. Kartta keskittyy seuraaviin osiin:

  • Kehitetään kertomus siitä, kuinka ongelman läsnäolo vaikuttaa asiakkaan työnhakuun käyttäytymisen, päätösten, ajatusten ja tunteiden tasolla. Esimerkkejä tässä kohtaa käytettävistä kysymyksistä:

    • Mitä autismi sanoo sinulle lannistaessaan sinut työnhaussa?

    • Voisitko kuvata kolme tunnetta, joita koet, kun kyvyttömyys tulee niin merkittäväksi elämässäsi, että uskot, ettet koskaan löydä työtä?

    • Mitä päätöksiä olet tähän mennessä tehnyt, jotka mielestäsi ovat saaneet vaikutteita pelosta, ettet pysty puhumaan työnantajille?

  • Kuvaillaan tapoja ja aikoja, jolloin ongelma voimistuu autististen henkilöiden elämässä. Esimerkki kysymyksistä:

    • Missä työnhakuprosessin vaiheessa autismi on vahvempaa?

    • Mikä tekee kyvyttömyydestä merkittävämpää työhaastatteluissa?

    • Mitä pelko “en pysty puhumaan työnantajille” sanoo sinulle nyt, kun puhut kanssani?

Mielestämme ongelmien ulkoistaminen ja niiden vaikutusten kartoittaminen asiakkaidemme matkassa työmarkkinoille ovat erittäin hyödyllisiä käytäntöjä, jotka voivat vahvistaa heidän omistajuuden tunnettaan (työnhakuprosessista). Heillä on mahdollisuus oppia, että kielen muuttaminen muuttaa heidän elämänkokemustaan ja että pelkästään tämän tekemällä he voivat kertoa ongelmallisia tarinoitaan eri tavalla. Tämä puolestaan vahvistaa heidän toimijuuttaan, sillä he oppivat, että yksinkertainen muutos kielessä voi muuttaa sitä, miten he näkevät ja lähestyvät ongelmia.

Autististen henkilöiden omistajuuden tunteen vahvistamiseen sisältyy myös sen tutkiminen, mitkä säännöt ohjaavat sitä työympäristöä, johon he haluavat liittyä, sekä työmarkkinoita yleisesti. Ulkoistamisen ja ongelmien kartoittamisen avulla yksilöt tulevat tietoisemmiksi niistä esteistä, joita heidän olemassaolon tilansa tuo tullessaan, ja he oppivat käsittelemään näitä esteitä rajaten niitä ja ei itseään syyttävästi. Meidän täytyy laajentaa tätä tietoisuutta esteisiin ja vaatimuksiin, joita he saattavat kohdata työpaikalla. Todellisuuden tarkistamisen käytäntö auttaa meitä saavuttamaan tämän tavoitteen.

Narrate-hankkeen keskeinen ajatus on, että todellisuus on sosiaalinen konstruktio, merkityksen välittymistä kaikkien osallisten välillä tietyssä sosiaalisessa kontekstissa. Mitä siis tarkoittaa “todellisuuden tarkistus” tällaisessa käsitteellisessä viitekehyksessä?

Todellisuuden tarkistus tarkoittaa, että autistiset työnhakijat varmistavat yhdessä ammattilaisen kanssa, että heidän työsuorituksensa, kyvykkyytensä, kiinnostuksensa ja koulutuksensa ovat yhtenevät heidän työllistymistavoitteidensa kanssa.

Ihmiset tekevät tulevia työllistymisvalintojaan ensisijaisesti sen perusteella, millaisia mielikuvia heillä on eri työpaikoista ja ammateista (Järvi, 1997). Tämän seurauksena mielikuvitus vaikuttaa siihen, miten ihmiset näkevät tietyt ammatit ja päättävät, mitkä työtehtävät parhaiten vastaavat heidän kiinnostuksen kohteitaan ja kykyjään.

Todellisuuden tarkistuksessa ammattilainen voi käyttää listoja eri toimialoista ja urapoluista, joita autistinen henkilö voi tavoitella, ja lisätä niihin tietoja siitä, mitä konkreettisia tehtäviä nämä ammatit sisältävät. Yhdessä ammattilainen ja autistinen henkilö voivat keskustella siitä, mitkä työt parhaiten vastaavat autistisen työnhakijan suoritusta, kykyjä, koulutusta, lahjakkuuksia ja kiinnostuksia. Tällainen keskustelu tuo selkeyttä siihen, millaista työtä ja uraa autistinen henkilö haluaa tavoitella.

Todellisuuden tarkistus tarkoittaa myös autistisen henkilön auttamista pohtimaan työnantajan tavoitteita ja odotuksia. Tämä on merkittävä näkökulma. Kuten jo aiemmin korostimme, Narrate-hankkeen lähestymistavan tavoite on auttaa sekä ammattilaisia että autistisia henkilöitä purkamaan heidän hallitsevia kertomuksiaan ja löytämään hyödyllisempiä näkökulmia heidän merkityskentissään.Työnantajilla on tietenkin omat hallitsevat kertomuksensa. Autististen henkilöiden on oltava tietoisia siitä, että potentiaalisilla työnantajilla on omat maailmankuvansa, joita he pitävät totuutena. Esimerkiksi täsmällisyyttä, kohteliaisuutta, positiivisen asenteen ilmaisemista ja tilanteeseen sopivaa pukeutumista voidaan pitää työnantajan näkökulmasta hyvän ja ammattimaisen käytöksen merkkeinä.

Vaikka Narraten Työssä ollessa -valmennus kattaa myös tämän aiheen, aina ei ole mahdollista purkaa tai parantaa työnantajan hallitsevia kertomuksia. Joissain tapauksissa, joissa autistinen henkilö haluaa päästä tiettyyn työympäristöön, heidän on hyväksyttävä osa työnantajan hallitsevista kertomuksista. Tästä voi seurata merkittävä ongelma. Kun henkilökohtaiset kokemukset ovat ristiriidassa hallitsevien kertomusten kanssa, se voi luoda kertomuksellisen aukon, eräänlaisen kognitiivisen epäsovun tai ristiriidan tunteen. Tämä kognitiivinen epäsopu voidaan määritellä epämukavuudeksi, jota ihmiset kokevat, kun heidän käyttäytymisensä ei ole linjassa heidän arvojensa tai uskomustensa kanssa. Samalla tavalla tämä kertomuksellinen jännite tai epärealistisuuden tunne voi syntyä, kun kyseenalaistetaan kertomuksia. Autististen henkilöiden näkökulmasta he eivät välttämättä hyväksy työnantajan hallitsevaa kertomusta todellisuutena; esimerkiksi ajatusta siitä, että tietyllä tavalla pukeutuminen on epäammattimaista. Työnantajien puolelta hallitsevat tai vaihtoehtoiset kertomukset, jotka eivät vastaa heidän käsitystään todellisuudesta, voivat aiheuttaa jännitteitä ja johtaa siihen, että potentiaalista ehdokasta ei haluta palkata.

Narrate-hankkeessa uskomme, että autistisilla henkilöillä on erilaisia tapoja ratkaista tämä ongelma. Esimerkiksi asiakas voi päättää muuttaa ammatillisia tavoitteitaan ja luopua ajatuksesta etsiä työtä kyseisestä työympäristöstä. Vaihtoehtoisesti asiakas voi oppia sovittamaan omat arvonsa yhteen työnantajan arvojen kanssa. Toisin sanoen autistinen henkilö voi pohtia, haluaako hän ja jos haluaa, niin kuinka hän voi purkaa omia arvojaan, tarpeitaan ja periaatteitaan voidakseen kommunikoida paremmin työnantajan arvojen, periaatteiden ja tarpeiden kanssa.

Kysymyksiä, jotka voivat auttaa autistista henkilöä tässä prosessissa, ovat esimerkiksi:

  • Mitkä arvosi olet valmis muuttamaan työnantajan vaatimusten täyttämiseksi? Kuinka suuressa määrin? Mitkä arvot ovat sellaisia, joista et ole valmis tinkimään?

  • Mitä tapahtuisi, jos soveltaisit näitä arvoja joustavammin? Mitä negatiivisia vaikutuksia kokisit? Mitä positiivisia vaikutuksia saisit?

  • Miten arvosi muutokset vaikuttaisivat ammatilliseen imagoosi työnantajan silmissä?

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä kysymyksistä, jotka kutsuvat autistisia asiakkaitamme pohtimaan, kuinka ja missä määrin he ovat valmiita sovittamaan omia arvojaan ja tarpeitaan sen työympäristön kanssa, jossa he haluaisivat työskennellä.

Milloin todellisuustarkistusta tulisi tehdä?

Todellisuuden tarkistus voi tuoda hyötyä silloin, kun asiat muuttuvat vaikeiksi (työpaikan haku ei tuota tulosta), mutta sitä voidaan tehdä monessa vaiheessa työllistymismatkan aikana. Jos asetetut tavoitteet eivät ole realistisia—eli työnhakijan työsuoritus, kyvyt, kiinnostuksenkohteet ja koulutus eivät ole linjassa työllistymistavoitteiden kanssa— tavoitteita voidaan mukauttaa ja pilkkoa pienempiin osiin. Ihmiset eivät aina voi saada unelmatyötään heti, ja joskus heidän on hyväksyttävä työpaikkoja, jotka poikkeavat hieman, tai joskus enemmänkin, alkuperäisistä toiveista. Taidot voivat kuitenkin kehittyä ajan myötä, ja unelmatyö voi silti olla saavutettavissa. Kun työllistymisen polulla ilmenee haasteita, todellisuustarkistus voi auttaa muuttamaan tavoitteita helpommin saavutettaviksi.

Unelmatyötavoitteen pilkkominen pienempiin askeliin voi olla yksi tapa ratkaista tämä haaste. Vaikka unelmatyö on sellaisenaan tärkeä motivaation lähde, tavoitteeseen johtavien vaiheiden hahmottaminen voi tehdä siitä saavutettavamman. Ehkä on parempi aloittaa työstä, jossa voi kehittää taitoja, joita lopullisessa unelmatyössä tarvitaan. Tämä voi pidentää unelmatyöhön pääsemisen aikataulua, mutta ei vie autistista henkilöä pois hänen alkuperäisestä tavoitteestaan. Kun puhuimme voimaannuttamisesta, korostimme tavoitteiden merkitystä motivaation lähteenä autistisille henkilöille heidän työllistymismatkallaan.

Todellisuustarkistuksen teemoja voivat olla esimerkiksi:

  • Työllistymistavoitteiden ja omien taitojen, kiinnostuksen kohteiden, koulutuksen ja vahvuuksien yhteensovittaminen

  • Työympäristö

  • Polku kohti unelmatyötä

  • Rehellinen palaute

  • Työllistymistavoitteiden säätäminen

Seuraavia työkalupakin harjoituksia voidaan käyttää näiden käsitteiden harjoitteluun:

  • Sosiaalisten taitojen itsearviointi

  • Työpaikkaa koskevat toiveet ja vaatimukset

  • Työelämän suunta

  • Työhön liittyvät toiveet

Esimerkkejä keskusteltavista aiheista:

Ovatko työnhakijan työllistymistavoitteet linjassa hänen taitojensa, kiinnostuksen kohteidensa, koulutuksensa, työsuoritukseen ja vahvuuksiensa kanssa?

Ammattilainen voi yhdessä autistisen henkilön kanssa tehdä arvioinnin, jossa tarkastellaan henkilön kiinnostuksen kohteita, koulutusta, työpanosta ja persoonallisuustyyppiä. Arvioinnin avulla voidaan tunnistaa vahvuuksia ja kehityskohteita. Ammattilainen voi tarjota ohjausta ja tukea sekä tarvittaessa tutkia yhdessä autistisen henkilön kanssa erilaisia uravaihtoehtoja.

Onko tarpeen muuttaa työympäristöä autistisen työntekijän kohdalla, ja jos on, miten se tulisi tehdä?

Ammattilaisen tuella autistisen työnhakijan on hyvä pohtia, millaisia haasteita työtehtävissä ilmenee, kuinka suuria ne ovat ja voisiko ammatillisten taitojen kehittäminen auttaa niiden ratkaisemisessa. Voisiko työympäristön muuttaminen vähentää haasteita? Jos kyllä, miten ympäristöä tulisi muokata? On myös tärkeää miettiä, kuinka paljon sitoutumista työ vaatii. Monissa ammateissa jatkuva oppiminen on nykypäivänä olennainen osa työtä.

Matka unelmatyöhön voi viedä aikaa

Työelämässä ihmiset palkataan tehtäviin, jotka sopivat heidän taitoihinsa ja kiinnostuksen kohteisiinsa. Siksi on tärkeää löytää työ, joka ei ainoastaan vastaa kiinnostuksen kohteita, vaan myös omia kykyjä ja koulutustaustaa. Erityisesti uran alkuvaiheessa ei välttämättä ole mahdollisuutta olla liian valikoiva, vaan voi joutua ottamaan vastaan työn, joka ei täysin vastaa omia toiveita.

Useimmat ihmiset käyvät läpi monia vaiheita ennen pitkäaikaisen ja sopivan työn löytymistä. Tämä voi sisältää perus- ja jatkokoulutuksen hankkimista, erilaisten työtehtävien kokeilemista – myös sellaisten, jotka eivät vastaa koulutustasoa – koeajalla työstä luopumista, lyhyitä määräaikaisia työsuhteita tai työn tekemistä pelkästään toimeentulon vuoksi. Tämä polku on normaali osa työelämää, myös erityistä tukea tarvitseville henkilöille.

On tärkeää korostaa työnhakutaitojen kuten sinnikkyyden, kestävyyden ja kärsivällisyyden merkitystä. Henkilöiden, joilla on piirteitä, jotka voivat vaikeuttaa työnhakua, on usein tehtävä ylimääräistä työtä menestyäkseen.

Rehellinen palaute on myönteinen asia ja auttaa autistista työnhakijaa eteenpäin

Toinen keskeinen asia on se, että työnhakijan on tärkeää saada rehellistä palautetta omista taidoistaan ja mahdollisuuksistaan eri työtehtävissä. Vaikka työnhakija ei soveltuisi johonkin työhön, palaute voi auttaa häntä löytämään itselleen paremmin sopivia uravaihtoehtoja.

Näin ollen jopa negatiiviset kokemukset kuten tulokseton työnhaku, epäsopivat harjoittelupaikat tai pikaisesti päättyvät ja lyhyiksi jäävät työsuhteet, voivat olla hyödyllisiä, sillä ne auttavat henkilöä hahmottamaan omaa suuntaansa. Ammattilaiset voivat auttaa asettamaan selkeitä ja konkreettisia työllistymistavoitteita sekä kannustaa työnhakijoita etenemään niitä kohti. Työsuhteen aikana on myös tärkeää asettaa realistisia tavoitteita urakehitykselle.

Työpaikkavierailut tukemaan realistisia työllistymistavoitteita

Erityisopetuslaitokset ja yritykset voivat järjestää opiskelijoille lyhyitä tutustumisjaksoja yrityksissä, jotta he voivat saada käsityksen työelämästä. Kaikki vierailut oikeisiin työympäristöihin ja työharjoitteluohjelmat tukevat opiskelijoiden realistisempaa ymmärrystä työelämästä ja voivat ohjata heitä oikeaan suuntaan tulevaa työllistymistään suunnitellessa.  Hyvä esimerkki on Job Shadow Day, joka järjestetään joka kevät Suomessa, josta yksi NARRATE-konsortion kumppaneista on kotoisin.Tänä päivänä työnhakijat voivat vierailla työpaikoilla seuraamassa työntekijöiden arkea. Päivä on ollut hyvä tapa lisätä tietoisuutta vammaisten henkilöiden osaamisesta sekä auttaa nuoria tutustumaan työelämään.

Työympäristön muokkaaminen paremmin autismikirjon työntekijöille sopivaksi

Työolosuhteiden mukauttaminen voi tukea työntekijän suoriutumista työssä – muutosten ei tarvitse olla suuria tai kovin näkyviä. Usein jo pienet muutokset voivat olla hyödyllisiä. Työolosuhteita voidaan mukauttaa sekä neurotyypillisille työntekijöille että autismikirjon henkilöille, mutta tavoitteena on aina lisätä työssä viihtymistä ja parantaa työtehoa. Yritykset voivat saada yhteiskunnallista tukea (valtion tukia) työympäristön mukauttamiseen erityistä tukea tarvitsevien työntekijöiden tarpeisiin tai heidän palkkakustannuksiinsa.

Työnantajan kanssa kannattaa keskustella siitä, millaiset mukautukset olisivat realistisia ja miten ne voisivat tukea autismikirjon työntekijää työssä. Mahdollinen kokeilujakso voi olla hyvä vaihtoehto – muutaman päivän kokeilu voi osoittaa, riittävätkö tehdyt mukautukset autismikirjon henkilön tarpeisiin ja onko työnantaja valmis toteuttamaan niitä pidemmällä aikavälillä.

Aina työympäristön mukauttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista, vaikka muutokset olisivatkin välttämättömiä autismikirjon työntekijälle. Tämä rajoittaa työtehtäviä, joita kyseinen henkilö voi tehdä. Esimerkiksi jos autismikirjon työntekijä kärsii aistiherkkyydestä, hänen voi olla vaikeaa työskennellä ympäristöissä, joissa on voimakasta melua tai hajua, kuten varastoissa tai vilkkaissa kauppakeskuksissa.

Vaikka autismikirjon työntekijällä olisi kaikki tarvittavat taidot, lahjakkuus ja kiinnostus työskennellä tietyissä paikoissa, jotkut haasteet voivat olla liian vaikeita voittaa. Tässä kohtaa tosiasioiden tarkastelu voi auttaa tuomaan selkeyttä ja suuntaa työnhaulle. Se voi auttaa autismikirjon työntekijää huomioimaan asioita, joita hän ei ehkä ole aiemmin ottanut huomioon etsiessään sopivaa työpaikkaa.

Tässä osiossa käsitellään kolmea käytäntöä, jotka vahvistavat autististen henkilöiden kokemusta omistajuudesta heidän polullaan työmarkkinoille. NARRATE-kehyksen yhteydessä ”omistajuudella” tarkoitetaan kokemusta siitä, että autistinen henkilö voi toimia oman tarinansa kirjoittajana muuttamalla tapaa, jolla hän kertoo tarinansa. Elämäntarinan uudelleenkirjoittaminen tarkoittaa sitä, että henkilö valitsee näkökulman, josta hän mieluiten tarkastelee työuraansa tai siihen liittyvää haastetta (Mate ym., 2023). Toisaalta ongelman ulkoistaminen ja kartoittaminen sekä myös todellisuuden tarkistaminen ovat keinoja, jotka voivat auttaa autistista henkilöä ottamaan hallinnan omasta tarinastaan sekä muuttamaan käsitystään itsestään ihmisenä, ammattilaisena ja työntekijänä – ja samalla koko työelämästäkin.

Kun autistinen henkilö tiedostaa omat tarinansa ja sen, miten hän niitä kertoo, hän todennäköisesti myös muuttaa niitä. Ennen työllistymistä -valmennuksen Tieto-osio tarjoaa lukijoille käytännön keinoja tukea asiakkaitaan uusien henkilökohtaisten ja ammatillisten vaihtoehtoisten tarinoiden rakentamisessa heidän työllistymistavoitteidensa saavuttamiseksi.

Ota ulkoistavien keskustelujen käsite osaksi päivittäistä työtäsi: mikä olisi ensimmäinen tekosi?

Ota ongelmien kartoittamisen käsite osaksi päivittäistä työtäsi: mikä olisi ensimmäinen tekosi?

Mitkä ovat mielestäsi ulkoistavien keskustelujen hyödyt? Mitkä ovat haasteet?

Mitkä ovat mielestäsi ongelmien kartoittamisen hyödyt? Mitkä ovat haasteet?

Pohdittuasi todellisuustarkistusten merkitystä työllistymistavoitteiden ja yksilöllisten kykyjen yhteensovittamisessa: miten voit ottaa tämän lähestymistavan osaksi käytäntöjäsi varmistaaksesi saavutettavissa olevan urasuunnitelman autistisille henkilöille?

Pohdittuasi työpaikkajärjestelyistä ja työpaikkavierailuista käytyä keskustelua: mitä konkreettisia askeleita voit ottaa edistääksesi ja tukeaksesi autistisille henkilöille inklusiivista ja kannustavaa työympäristöä yhteistyössä työnantajien ja muiden sidosryhmien kanssa?

Mikä oli mielestäsi tämän osion tärkein oppi?

Cantwell, P., & Holmes, S., (1994). Social construction: A paradigm shift for systemic therapy and training. The Australian and New Zealand Journal of Family Therapy, 15, 17-26.

Fried, E.I. (2020). Theories and models: What they are, what they are for, and what they are about. Psychological Inquiry, 31(4), 336–344.

Hoff, P. (2017). ‘On reification of mental illness: Historical and conceptual issues from Emil Kraepelin and Eugen Bleuler to DSM-5’. In K.S. Kendle &  J. Parnas (Eds), Philosophical Issues in Psychiatry IV: Psychiatric Nosology. New York, NY: Oxford University Press, pp. 107–117.

Huffcutt, A.I., Conway, J.M., Roth, P.L., & Stone, N.J. (2001). Identification and meta-analytic assessment of psychological constructs measured in employment interviews. Journal of Applied Psychology, 86(5), 897–913.

Ilic, D. (2017). Conversation analysis of Michael White’s decentered and influential position. Doctoral dissertation. Publications of the Nova Southeastern University.

Järvi, P. (1997). Ammattimielikuva. Ammattimielikuva osana ammatillisen suuntautumisen prosessia [The occupational image. The occupational image as a part of the vocational orientation process]. Doctoral dissertation. Publications of the Turku School of Economics and Business Administration.

Levy, Y. (2022) ASD–Time for a paradigm shift. Frontiers in Psychiatry, 13, 956351.

Mate, S., Gregory, K., & Ryan, J. (2024). Re-authoring career narratives: Exploring identity in contemporary careers practice. British Journal of Guidance & Counselling, 52(1), 7–18.

Monteiro, M. (2006). Family therapy and the autism spectrum. Autism conversations in narrative practice. New York: Routledge.

Russell, S., & Carey, M. (2004). Narrative therapy: Responding to your questions. Adelaide: Dulwich Centre Publications.

Smaldino, P.E. (2020). How to translate a verbal theory into a formal model. Social Psychology, 51(4), 2017-2018.

van Rooij, I., & Baggio, G. (2021). Theory before the test: How to build high-verisimilitude explanatory theories in psychological science. Perspectives on Psychological Science, 16(4), 682-697.

Waterhouse, L. (2013). Rethinking Autism: Variation and Complexity. London: Elsevier Academic Press.

White, M. (2007). Maps of Narrative Practice. New York, NY: WW Norton.

White, M., & Epston, D. (1990). Narrative Means to Therapeutic Ends. New York, NY: W.W. Norton & Co.

Winslade, J. (2002). Storying professional identity. From an interview with John Winslade. International Journal of Narrative Therapy and Community Work, 4, 33-38.

DOWNLOAD

Ennen työllistymistä -valmennus, Suhteet-osio

Tässä osiossa tarkastelemme, kuinka sosiaalisia suhteita voidaan hyödyntää autististen henkilöiden työllistymisen tukemisessa. Osion ensimmäinen osa keskittyy ihmissuhteisiin vastavuoroisina vaikuttamisprosesseina ja soveltaa tätä näkökulmaa ammattilaisten ja autististen henkilöiden välisiin ammatillisiin auttamissuhteisiin. Tarkemmin sanottuna tässä osiossa esitellään lähikehityksen vyöhykkeen (Zone of Proximal Development, ZPD) ja tukirakenteiden (scaffolding) käsitteet sekä kuvataan käytännön toimintamalli niiden soveltamiseksi työskentelyssä autististen henkilöiden kanssa.

Osion loppuosassa syvennymme myös muistamisen (re-membering) menetelmään, joka on keskeinen työkalu autististen henkilöiden yksilöllisten kokemusten ja haasteiden ymmärtämisessä. Se auttaa heitä ilmaisemaan tarpeitaan ja toiveitaan sekä voittamaan mahdollisia sosiaalisen ulkopuolisuuden tunteita, joita diagnoosi saattaa aiheuttaa.

Kuten mainittiin tarkemmin Ennen työllistämistä -valmennuksen Me-osiossa, valtasuhteet ovat läsnä kaikissa ihmissuhteissa. Jokainen suhteen osapuoli tuo mukanaan omat kertomuksensa ja osallistuu vuorovaikutukseen omien merkitystensä ja tietojensa kautta. Toisin sanoen ihmiset rakentavat suhteita omista lähtökohdistaan käsin.

Tämän seurauksena ihmissuhteissa osapuolet vaikuttavat toisiinsa jatkuvasti omien ajatustensa, arvojensa ja toimintansa kautta. Tämä tekee ihmissuhteista myös oppimisympäristöjä: jokainen osapuoli sekä opettaa että oppii. Ennen kaikkea ihmiset välittävät toisilleen omaa käsitystään maailmasta ja samalla omaksuvat muiden näkemyksiä ja kokemuksia.

Kun tarkastelemme ammattilaisen ja autistisen asiakkaan suhdetta vastavuoroisena vaikuttamisprosessina, voimme todeta, että ammattilaiset opettavat asiakkailleen sekä omaa käytäntöjensä karttaa (practice map) että laajemmin maailmankuvaansa sekä suorin että epäsuorin tavoin. Samalla autistiset asiakkaat tuovat suhteeseen omat henkilökohtaiset kertomuksensa, joiden kautta he puolestaan opettavat ammattilaisia – niin suoraan kuin epäsuorastikin.

Mitä tapahtuisi, jos sekä ammattilaiset että autistiset asiakkaat ymmärtäisivät paremmin suhteensa opettamisen ja oppimisen ulottuvuuden ja hyödyntäisivät sitä tehokkaammin autististen henkilöiden työllistymisen tukemiseksi?

Ajatus auttamissuhteiden opetuksellisen ja oppimiseen liittyvän näkökulman korostamisesta tulee White’lta (2007), joka viittaa laajasti venäläisen psykologin Lev Vygotskyn (1978, 1987) työhön, erityisesti lähikehityksen vyöhykkeen (Zone of Proximal Development, ZPD) ja tukirakenteiden (scaffolding) käsitteisiin. Vygotsky (1978) korosti, että oppiminen ei ole yksilöllisen ponnistelun tulos, vaan se saavutetaan sosiaalisen yhteistyön kautta. Tässä yhteydessä ZPD määritellään ”etäisyydeksi yksilön nykyisen kehitystason ja potentiaalisen kehitystason välillä, joka saavutetaan ongelmanratkaisussa aikuisen ohjauksessa tai yhteistyössä taitavampien vertaisten kanssa” (s. 86). Lähikehityksen vyöhyke ylittää tunnetun ja mahdollisen tiedon välisen kuilun, eli alueen, jolla oppiminen tapahtuu .

Vygotskyn mukaan ZPD saavutetaan sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta, jossa oppija työskentelee yhdessä henkilön kanssa, jolla on joko laajempi tai yksinkertaisesti erilainen ymmärrys käsiteltävästä asiasta (Ramey et al., 2010). Kehityksellinen ero voidaan ylittää ainoastaan jakamalla se hallittaviin osatehtäviin. Alussa jäsennellyt tehtävät tukevat siirtymää yhteistoiminnallisesta oppimisesta itsenäiseen työskentelyyn, tarjoten näin lapsen kehityksen mahdollistavat tukipuut. Lapsen käsitteiden kehitystä edistävät erityisesti verbaaliset vuorovaikutukset, jotka auttavat oppijaa etääntymään välittömästä kokemuksestaan ja ”venyttämään ajatteluaan” (White, 2007, s. 272). Tämä mahdollistaa uusien yhteyksien muodostumisen, mikä puolestaan edistää korkeamman tason ajattelua. Näin syntyy elämään ja identiteettiin liittyviä käsitteitä, jotka luovat perustan tietoisille toimille elämän suunnan muokkaamiseksi (Ibid.).

Lähikehityksen vyöhykkeeseen (ZPD) liittyy olennaisesti tukirakenteiden (scaffolding) prosessi, jossa oppimista tuetaan tarjoamalla aluksi kattava orientaatioperusta esimerkiksi ohjeiden tai ajattelun herättämisen muodossa. Kun oppija kykenee suorittamaan tiettyjä osatehtäviä itsenäisesti, tätä tukirakennetta vähitellen puretaan – aivan kuten rakennustelineitä poistetaan rakennustyömaalla (Shvartz & Bakker, 2019).

Koska ZPD:n ja tukirakenteiden soveltaminen autististen henkilöiden kanssa työskentelyssä on hyvin dokumentoitua (esim. Vivanti & Rogers, 2014; Myburgh et al., 2020), uskomme NARRATE-hankkeessa, että White’n Tukirakenteiden kartta (Scaffolding Map, White 2007), joka pohjautuu Vygotskyn ajatuksiin, on hyödyllinen käytännön malli ammattilaisille, jotka tukevat autistisia henkilöitä työelämään siirtymisessä.

Tukirakenteiden kartassa ammattilaisen rooli määritellään siten, että hän tukee asiakkaita ottamaan etäisyyttä tuttuihin ja toistettuihin ongelmakohtiin heidän elämässään. Ammattilainen tarjoaa tukirakennetta esittämällä asteittain syvenevät kysymykset, jotka ohjaavat siirtymistä ”tutusta ja tunnetusta” kohti sitä, mikä on ”mahdollista tietää ja tehdä”. Sekä ammattilainen että asiakas toimivat kumppaneina lähikehityksen vyöhykkeen ylittämisessä. Ammattilaisen tarjoama tukirakenne auttaa asiakasta ottamaan etäisyyttä ongelmiinsa, jolloin hän voi kehittää uusia käsityksiä itsestään, identiteetistään, ongelmistaan ja käytettävissä olevista resursseista.

Etäisyyden ottaminen ja lisääntynyt käsitteellinen hallinta antavat asiakkaalle mahdollisuuden harjoittaa vähitellen enemmän toimijuutta ongelmissaan ja niiden ratkaisuissa, joita hän on jo alkanut löytää, mutta heiltä saattaa puuttua vahva perusta tämän jatkamiselle (Ramey et al., 2010).

Chan et al. (2020) mukaan Tukirakenteiden kartta rakentuu hierarkkisista kysymyksistä, joissa yleistäminen lisääntyy asteittain. Seuraavassa taulukossa esitetään mallin vaiheet. Taulukossa olevat kysymykset ovat esimerkkejä, joita ammattilaiset voivat käyttää inspiraationa rakentaessaan asiakkailleen sopivia kysymyksiä heidän tarinoidensa erityispiirteet huomioon ottaen.

ETÄISYYSTASO

ESIMERKKEJÄ KYSYMYKSISTÄ

SIITÄ, MIKÄ ON TUNNETTUA TAI TUTTUA

Ongelman nimeäminen / tietyn ongelman ratkaisemiseksi tehdyn aloitteen nimeäminen.

Miten nimeäisit ongelman, jonka koet työnhaun polulla?

Voitteko kertoa minulle aloitteesta, jonka olette jo tehneet tämän ongelman ratkaisemiseksi?

Ongelman/aloitteen seurausten tutkiminen henkilön elämässä.

Voisitko nimetä kolme seurausta, jotka johtuvat vaikeuksistasi löytää työtä?

Voitko kuvailla, miten tämä aloite vaikutti uratavoitteisiisi?

Arvioidaan ongelman/aloitteen seurauksia henkilön elämään.

Miten arvioisit asteikolla 0-10 sen ongelman, että et onnistu työhaastattelussa?

Sanoisitko, että aloite, jonka teit työn haussa oli enemmän myönteinen vai kielteinen kokemus?

Ottaen huomioon tämän kokemuksen analysoinnista saadut kokemukset.

Mitä voit oppia tähän mennessä tekemästämme työpaikan löytämisen ongelman tutkimisesta?

Mitä tekemäsi aloite kertoo sinusta ihmisenä?

SIIHEN, MITÄ EI VIELÄ TIEDETÄ

Toimintasuunnitelman laatiminen muutoksen toteuttamiseksi, perustaen sen saatuihin kokemuksiin.

Ottaen huomioon saadut kokemukset/opit, mikä on ensimmäinen askel, jonka ottaisit?

Miten parantaisit lähestymistapaasi työelämän pukukoodiin saamiesi uusien tietojen avulla?

 

 Taulukko 1. Tukirakenteiden kartta (White, 2007)

Tukirakenteiden kartta on esimerkki siitä, miten sosiaalista vuorovaikutusta voidaan tietoisesti hyödyntää ammattilaisten ja autististen henkilöiden tietojen ja taitojen kehittämisessä.

Mitä autistiset henkilöt voivat opettaa meille?

Kun tarkastelemme ihmissuhteita vastavuoroisina vaikutusprosesseina ja sovellamme tätä ajatusta työskentelyyn autististen henkilöiden kanssa, voimme huomata mielenkiintoisen seurauksen: samalla kun voimme opettaa heitä, he voivat myös opettaa meitä.

Narrare-hankkeessa uskomme, että tämän ajatuksen soveltaminen käytännössä voi olla erittäin voimaannuttavaa autistisille henkilöille. Kysymällä heiltä, miten heidän tarinansa voi vaikuttaa muiden elämään, tuemme heidän itsetuntemustaan ja omatoimisuuttaan. Tämä lähestymistapa korostaa sitä, että he ovat oman elämänsä asiantuntijoita – vain he voivat kertoa, miten he elävät, hyödyntävät taitojaan ja rakentavat omia ratkaisujaan. Jos uskomme, että jokainen ihminen on aktiivinen toimija maailmassa ja että ihmisten toiminta vaikuttaa ympäristöönsä, huomasivat he sen tai eivät (lisätietoa henkilökohtaisesta toimijuudesta löytyy Ennen työllistymistä -valmennuksen Me-osiosta), tämä käytäntö osoittaa, että autististen henkilöiden elämänkokemukset voivat hyödyttää myös muita.

Esimerkkejä kysymyksistä:

  • Jos jakaisit muille tarinasi työmarkkinoille siirtymisestäsi, mitä he oppisivat siitä ensimmäiseksi?

  • Mitä perheesi voisi oppia valmistautumisestasi työhaastatteluun?

  • Miten henkilökohtaiset arvosi voisivat vaikuttaa positiivisesti työpaikan ilmapiiriin?

Sen pohtiminen, mitä autistiset henkilöt voivat opettaa ammattilaisille, on kiehtova tutkimuskohde. Jos he – kuten kaikki ihmiset – vaikuttavat aina ympäristöönsä jollakin tavalla, he vaikuttavat myös ammattilaisten elämään. Joillekin ammattilaisille tämä ajattelutapa voi tuntua ”uhkaavalta”, sillä se haastaa perinteisen käsityksen heistä kaikkitietävinä asiantuntijoina. White (1994) kuitenkin korostaa, että auttamissuhde ei hyödytä vain asiakasta – myös ammattilaiset saavat siitä merkittäviä oivalluksia. Heillä on etuoikeus päästä osaksi asiakkaidensa kamppailuja ja onnistumisia. Näiden kohtaamisten kautta he voivat kokea inspiraatiota ja nähdä, miten ihmiset muuttavat elämäänsä huolimatta suurista haasteista. Asiakastyö tarjoaa ammattilaisille mahdollisuuden omaksua uusia ideoita, strategioita ja ratkaisuja, joita he voivat hyödyntää myös omassa elämässään.

Narrate-hankkeessa uskomme, että Whiten näkemys on merkityksellinen ja avaa uusia näkökulmia ammatilliseen kasvuun.

Autistisen henkilön näkökulmasta ajatus siitä, että heidän ajatuksensa, päätöksensä ja toimintansa voivat vaikuttaa ammattilaisen elämään, voi olla hyvin voimaannuttava. Se haastaa vallitsevan käsityksen ammattilaisista kaikkitietävinä asiantuntijoina – ja samalla myös autististen henkilöiden elämän ja kokemusten asiantuntijoina. Toisin sanoen, vaikka sinut määritellään autistiseksi henkilöksi, voit vaikuttaa muiden elämään tarinallasi – jopa niiden asiantuntijoiden, jotka tukevat sinua.

Ammattilaiset voisivat spontaanisti jakaa asiakkaidensa kanssa, mitä ovat oppineet heiltä, ja pyytää heiltä palautetta. Vaihtoehtoisesti he voisivat esittää kysymyksiä, kuten:

  • Mitä luulet opettaneesi minulle sinä aikana, kun työskentelimme yhdessä?

  • Mitä uskot, että voisin oppia tästä keskustelusta, jossa pohdit työhaastattelutilanteessa pärjäämistä?

  • Jos ajattelisit yhtä tärkeää oppia, jonka olet minulle antanut, mikä se olisi?

  • Olisiko sinulle ok, jos jakaisin sinulta oppimani asiat myös kollegoilleni?

Tässä yhteydessä englannin kielen sana ”re-membering” voidaan jakaa kahteen osaan: “re” ja “membering”. Re viittaa uudelleen tekemiseen, palauttamiseen tai palauttamiseen osaksi, kun taas membering liittyy jäsenyyteen, siihen, että tullaan osaksi yhteisöä tai tarinaa. Narratiivisessa lähestymistavassa tämä tarkoittaa, että yksilö ei pelkästään muista menneitä tapahtumia, vaan myös uudelleen liittää itsensä omaan tarinaansa ja identiteettiinsä, rakentamalla ja vahvistamalla yhteyksiä niihin henkilöihin ja kokemuksiin, jotka ovat olleet merkityksellisiä hänen elämässään. Tällöin re-membering ei ole vain menneisyyden palauttamista, vaan myös aktiivinen prosessi, jossa yksilö valitsee itselleen merkityksellisiä rooleja ja paikkoja omassa elämäntarinassaan.

Muistamiseen liittyvät käytännöt perustuvat ajatukseen siitä, että suhteet muihin muokkaavat identiteettiämme. White (1997) esittää, että identiteettimme muokkautuu elämän vertauskuvallisessa klubissa, ei ydinminän muokkaamana. Tämä elämän klubi koostuu merkittävistä henkilöistä ja identiteeteistä menneisyydestämme, nykyhetkestämme ja kuvitellusta tulevaisuudestamme,heidän äänet ovat keskeisiä identiteettimme muotoutumisessa. Elämän klubi edustaa niitä henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet positiivisesti autistisen henkilön elämään ja identiteettiin. Tähän voivat kuulua ystävät, perhe, mentorit tai historialliset hahmot. Se voi myös sisältää tunnettuja henkilöitä autismimaailmasta, jotka voivat inspiroida ja antaa merkitystä identiteetille (Temple Grandin, Greta Thunberg jne.). Elämän klubin voi löytää tai rakentaa myös lähempää: esimerkiksi autismiväen aktivismi ja aktivistiryhmät voivat vaikuttaa merkittävästi yksilön elämän tavoitteisiin ja toiveisiin. Aktivismi voi tuoda ihmisiä yhteen yhteisten arvojen ja tavoitteiden ympärille, luoden yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden tunteen. Nämä jaetut yhteydet voivat tulla osaksi yksilön elämän klubia ja lisätä identiteettiä ja tarkoitusta.

Narrate-hankkeessa muistamisella on keskeinen rooli keskeinen autististen henkilöiden kohtaamien kokemusten ja haasteiden ymmärtämisessä. Autististen henkilöiden elämien ajatteleminen klubeina, joissa on jäseniä, tarjoaa uusia mahdollisuuksia heidän tukemisekseen. Tämän prosessin erottaminen muistamisesta on tärkeää, sillä se suuntaa huomiomme jäsenyyteen eikä pelkkään historian palauttamiseen.

Narrate-hankkeessa muistaminen on prosessi, jossa työskentelemme yhdessä rakentaaksemme niitä tarinoita, jotka muokkaavat yksilön ymmärrystä itsestään ja kokemuksistaan autismista, erityisesti työelämään osallistumisen alueella. Osallistumalla tähän yhteisölliseen muistamisen prosessiin autistinen henkilö voi kehittää autenttisemman ja voimaannuttavamman käsityksen itsestään, joka perustuu hänen omiin elämänkokemuksiinsa ja toiveisiinsa. Tämä prosessi ei pelkästään edistä psykologista hyvinvointia ja resilienssiä, vaan se myös tukee laajempaa kulttuurista muutosta kohti inklusiivisempia ja vahvistavampia näkökulmia autismista.

Totta, suomen kielen sana ”muistaminen” ei täysin vangitse re-membering-termin erityismerkitystä, joten sen säilyttäminen englanniksi voisi olla parempi ratkaisu. 

Toisin sanoen, re-membering on muutosvoimainen työkalu, joka edistää autististen henkilöiden itsetuntemusta, resilienssiä ja voimaantumista. Re-membering-prosessissa voimme rohkaista autistista henkilöä pohtimaan, ketkä ovat olleet tai voisivat olla osa heidän ”elämän klubiaan”. Re-membering-prosessissa käydyt keskustelut tarjoavat mahdollisuuksia yhteyden uudelleen luomiseen unohtuneisiin tai aliarvostettuihin ihmissuhteisiin. Samalla on hyödyllistä kuvitella myös uusien jäsenten tervetulleeksi toivottamista – esimerkiksi tulevia mentoreita, roolimalleja tai jopa osia itsestään, joita he haluavat vahvistaa. Uusia jäsenyyksiä rakennettaessa voi olla hyödyllistä etsiä uusia työkaluja, yhteisöjä tai itseapukäytäntöjä, jotka voivat rikastuttaa elämän klubia. Esimerkiksi vertaistukiryhmään liittyminen, työpajoihin osallistuminen tai verkkofoorumeihin osallistuminen voi laajentaa elämän klubia henkilöillä, jotka jakavat samankaltaisia tavoitteita ja haasteita, edistäen resilienssiä ja kasvua.

NARRATE työkalupakissa on useita harjoituksia, jotka voivat auttaa re-membering-käytäntöjen harjoittelussa, kuten:

  • Minun ammatillinen ja sosiaalinen verkostoni, joka auttaa autistista henkilöä pohtimaan, kuinka tehokkaasti hän hyödyntää omaa elämän klubiaan.

  • Mikä meitä yhdistää, joka auttaa autistista henkilöä harjoittelemaan sosiaalisia taitojaan ja pohtimaan elämän klubiaan.

Näin säilytetään re-membering-käsitteen alkuperäinen merkitys ja erityispiirteet.

Re-membering ja mahdolliset työskentelytilanteet

Mielenkiintoinen tapa soveltaa re-membering-käsitettä työnhakuun voisi olla keskustelujen aloittaminen autististen henkilöiden kanssa uusien henkilöiden, kuten esimiehen ja työtovereiden, sisällyttämisestä heidän elämän klubiinsa, mikäli he onnistuvat saamaan työpaikan. Tämä auttaa autistista henkilöä pohtimaan mahdollisia tilanteita, joissa luodaan tärkeitä suhteita ja ollaan vuorovaikutuksessa uusien ihmisten kanssa, jotka jollain tasolla jakavat tavoitteita ja arvoja autistisen henkilön kanssa. Mahdollisia kysymyksiä voisivat olla:

  • Miten elämäsi muuttuisi, jos saisit työpaikan ja sinun elämääsi alkaisi sisältyä vuorovaikutusta kollegojesi kanssa?

  • Miten reagoisit esimiehen taholta tulevaan paineeseen?

  • Miten käsittelisit kollegojesi kutsuja viettää kahvitaukoa yhdessä?

  • Miten voisit viestiä työnantajallesi kovaäänisen melun mahdollisista vaikutuksista työtehoosi yrityksessä?

  • Miten käsittelisit mahdollista kritiikkiä esimieheltäsi esimerkiksi siitä, miten suhtaudut kollegoihisi tai miten organisoit työsi?

  • Kuvittele tilanne, jossa voisit työskennellä unelmatyöpaikassasi. Arvioi asteikolla 0–10 kuinka tehokkaana pitäisit kykyäsi kertoa työhön liittyvistä tarpeistasi siinä tilanteessa? Mikä olisi ensimmäinen askel, jonka voisit ottaa työhön liittyvistä tarpeista viestimisesi parantamiseksi, jolloin arvioinnin luku nousisi?

Uskomme, että keskustelut hypoteettisista työtilanteista voivat olla erittäin hyödyllisiä autistisille henkilöille, sillä ne kehottavat heitä ottamaan vastuuta suhtautumisestaan elämään ja viestimään tehokkaasti tarpeistaan ja toiveistaan työelämässä. Voimme voimaannuttaa heitä viestimään itsevarmasti tarpeistaan ja haasteistaan arkielämässä sekä auttaa heitä ymmärtämään työpaikkojen raamit. Tällä tavoin voimme tukea autistisia henkilöitä aktiivisesti työmarkkinoilla navigoimisessa, tuoden esiin heidän vahvuutensa ja edistäen muiden käsitystä siitä, että he ovat oman elämänsä todellisia asiantuntijoita.

Tapaustutkimus

Tausta: Maria, 28-vuotias autismikirjolla oleva nainen, on kamppaillut vakituisen työn löytämisessä.
Interventio: Marian kanssa työskentelevä ammattilainen valitsi NARRATE-lähestymistavan. Hän kehotti Mariaa häntä syventymään siihen, sillä yhteiskunnan hallitsevat narratiivit olivat vaikuttaneet Marian käsityksiin työelämästä. Ammattilainen esitti Marialle kysymyksiä hänen työhön liittyvistä uskomuksistaan ja käsityksistään autismista. Ilmeni, että Maria oli omaksunut “puutteiden narratiivin” autistisista henkilöistä työelämässä. Hän uskoi, että häneltä puuttui tarvittavat taidot merkitykselliseen työhön, mikä rajoitti hänen itseluottamustaan ja kavensi hänen mahdollisuuksiaan. Tunnistettuaan valtasuhteet heidän suhteessaan, ammattilainen ei asemoitunut kaikkitietäväksi asiantuntijaksi, vaan yhteistyökumppaniksi. Yhdessä he tunnistivat Marian vahvuuksia kuten tarkkuuden, organisointitaidot ja kyvyn keskittyä erinomaisella tavalla monimutkaisiin tehtäviin.

Marian työmarkkinoilla kohtaamien haasteiden ratkaisemiseksi ammattilainen käytti asemaansa rakentavasti seuraavin tavoin:

Hallitsevien narratiivien purkaminen: Ammattilainen fasilitoi re-membering-prosessia, kannustaen Mariaa pohtimaan menneitä onnistumisiaan ja tukevia ihmissuhteita, jotka olivat vahvistaneet hänen resilienssiään. Esimerkiksi Maria muisti vapaaehtoistyönsä yhteisökirjaston järjestämisessä, joka oli aiemmin jäänyt huomiotta hänen omassa narratiivissaan. Tämä re-membering muutti hänen keskittymistään havaitsemiinsa puutteisiin ja siirsi sen vahvuuksiin, jotka määrittivät hänen identiteettiään.

Työnantajan kanssa vaikuttaminen: Ammattilainen käytti vaikutusvaltaansa kouluttaakseen potentiaalista työnantajaa Marian ainutlaatuisista taidoista. He muotoilivat autismin hallitsevan narratiivin tilalle vaihtoehtoisen narratiivin, jonka ydin oli, että Marian vahvuudet sopivat erinomaisesti organisaation data-analyytikon rooliin.

Valtasuhteiden navigointi Marian kanssa: Ammattilainen kehotti Mariaa pohtimaan, kuinka yhteiskunnalliset normit olivat muovanneet hänen käsitystään itsestään. Tämän pohtimisen tuloksena Maria ymmärsi, että nämä normit eivät olleet absoluuttisia totuuksia, vaan yhteiskunnan rakentamia narratiiveja, joita voi kyseenalaistaa ja muokata.

Työpaikan sitouttaminen: Samanaikaisesti ammattilainen työskenteli Marian tulevan työpaikan kanssa auttaakseen heitä tunnistamaan Marian työntekijäidentiteetin positiiviset puolet. Lopuksi ammattilainen teki Marian kanssa yhdessä yhteistyötä työnantajan kanssa luodakseen neurodiversiteettiä huomioivan työympäristön, joka takasi Marian tuntevan itsensä arvostetuksi ja tuetuksi.

Tulos: Tämän monivaiheisen lähestymistavan avulla Maria sai data-analyytikon paikan, jossa hänen ainutlaatuinen keskittymisensä ja organisointitaitonsa olivat arvostettuja. Tämä onnistuminen ei ainoastaan muuttanut Marian itsekäsitystä, vaan alkoi myös muuttaa työnantajan narratiivia autismista ja neurodiversiteetin arvosta.

Reflektio: Tämä tapaus havainnollistaa ammattilaisen valtasuhteen tuottavaa käyttöä – ei välineenä hallita, vaan työkaluna purkaa hallitsevia narratiiveja ja luoda polkuja osallisuudelle. Etujen ajamisen, yhteistyön ja hallitsevien narratiivien purkamisen yhdistäminen auttoi ammattilaista tukemaan Mariaa hänen ammatillisen identiteettinsä palauttamisessa ja työmarkkinoille sopeutumisessa.

Lopuksi
On todennäköistä, että ammattilaiset ovat jo pohtineet sosiaalisten vuorovaikutusten merkitystä autististen henkilöiden tukemisessa työmarkkinoille siirtymisessä. Narrate-hankkeessa uskomme, että ZPD (lähikehityksen vyöhyke), tukirakenteet ja re-membering -käsitteet tarjoavat viitekehyksen, joka mahdollistaa sekä ammattilaisten että autististen henkilöiden rikastuttaa sosiaalista kokemustaan narratiiveilla, joita ei yleensä juurikaan käsitellä. Tällaisia narratiiveja ovat esimerkiksi ajatus siitä, että ihmissuhteet ovat keskinäisen vaikutusprosessin tulosta, ja että myös muut ihmiset – asiantunteva ammattilainen mukaan lukien – voivat oppia hyödyllisiä opetuksia autistisilta henkilöiltä. Lisäksi ”elämän klubi” -ajattelun sisällyttäminen mukaan antaa meidän olettaa, että autistisilla henkilöillä on sosiaalinen verkosto, joka koostuu merkityksellisistä ihmissuhteista. Tämän myötä nousee kysymys: kuinka voimme tukea autistisia henkilöitä hallitsemaan roolejaan näissä ihmissuhteissa, jotta niiden hyödyt maksimoituvat?

Mitä mieltä olet käsityksestä, että ihmissuhteet ovat vastavuoroisen vaikutuksen prosesseja?
Miten lähikehityksen vyöhykkeen (ZPD:n) ja tukirakenteiden ideat voisivat rikastuttaa työtäsi autististen henkilöiden kanssa?

Miten re-membering-prosessi voisi olla eduksi autististen henkilöiden tukemisessa työssäsi?
Mikä on tärkein oppimasi asia tämän osion sisällöstä?

Chan, C., Tsang, C., Chiu, W., Au-Yeung, H., & Tsui, H. (2020). Assessing narrative practice conversations from a scaffolding lens. International Journal of Humanities and Social Science Invention, 09(2), 48-56.

Myburgh, L., Condly, J., & Barnard, E. (2020). Pedagogical approaches to develop social skills of learners with Autism Spectrum Disorder: Perceptions of three Foundation Phase teachers. (2020). Perspectives in Education, 38(2), 241-254.

Ramey, H.L., Young, K., & Tarulli, D. (2010). Scaffolding and concept formation in Narrative Therapy: A qualitative research report. Journal of Systemic Therapies, 29(4), 74-91.

Shvarts A., & Bakker A. (2019). The early history of the scaffolding metaphor: Bernstein, Luria, Vygotsky, and before. Mind, Culture, and Activity, 26(1), 4-23.

Vivanti, G., & Rogers, S. J. (2014). Autism and the mirror neuron system: Insights from learning and teaching. Philosophical Transactions of the Royal Society of London. Series B, Biological Sciences, 369(1644), 20130184.

White, M. (1994). The politics of therapy: Putting to rest the illusion of neutrality. (Mimeographed). Adelaide: Dulwich Family Centre.

White, M. (1997). Narratives of therapists’ lives. Adelaide: Dulwich Centre Publications.

White, M. (2007). Maps of narrative practice. London: W.W. Norton & Co.

Vygotsky, L.S. (1978). Mind in society: The development of higher psychological processes (M. Cole, V. John-Steiner, S. Scribner, & E. Souberman, Eds.). Cambridge, MA: Harvard University Press.

Vygotsky, L.S. (1987). ‘Thinking and speech’. In R. W. Rievery & A. S. Carton (Eds.) & N. Minnick (Trans.), The collected works of L. S. Vygotsky, Volume 1: Problems of general psychology (pp. 39–285). New York: Plenum Press.

DOWNLOAD

ENNEN TYÖLLISTYMISTÄ -VALMENNUS, TIETO-OSIO

Tässä osiossa esitellään tarinan uudelleenkirjoittamisen käytäntö, jota käytetään vahvuuksiin keskittyvissä keskusteluissa. Itse asiassa voimme käyttää tarinan uudelleenkirjoittamista keskustellessamme asiakkaidemme kanssa, jotta ymmärtäisimme paremmin heidän menneisyyttään, nykyhetkeään ja tulevaisuuden toiveitaan (White, 2007). Tarinan uudelleenkirjoittamista käsitellään myös Ennen työllistymistä -valmennuksen Omistajuus -osiossa. Tässä osiossa kuvaamme tarinan uudelleenkirjoittamisen käytäntönä, joka muuttaa ongelmien ja haasteiden kertomuksia työpaikan etsinnässä, jotta asiakkaiden omistajuuden tunne vahvistuisi ja asiakkaat kokisivat voivansa puhua ongelmistaan eri tavalla. Mutta tarinan uudelleenkirjoittaminen ei ole vain tätä. Asiantuntijat voivat käyttää sitä tunnistaakseen asiakkaidensa vahvuuksia, kiinnostuksen kohteita ja tarpeita. Tärkeimpiä näkökulmia ovat kyvykkyyksien tunnistaminen, varasuunnitelmien luominen ennakoimattomiin työtilanteisiin sekä omien asioiden edistäminen työpaikalla  narratiivisen lähestymistavan avulla.

Tarinan uudelleenkirjoittaminen vahvuuksiin keskittyvissä keskusteluissa rikastuttaa asiakkaiden tietoa itsestään ihmisinä, ammattilaisina ja työntekijöinä kutsumalla heidät kiinnittämään huomiota elämänsä osa-alueisiin, joista he eivät ole hyvin tietoisia (tai joista he eivät ole lainkaan tietoisia). Kokonaisuudessaan tämä lähestymistapa edistää voimaantumista, itsenäisyyttä ja realistista urasuuntautumista.

Narrate-hankkeessa käytämme maisemavertauskuvaa (White, 2007) kuvaamaan asiakkaidemme kokemuksia. Voimme tarkastella maisemaa eri näkökulmista. Jos ihailemme sitä näköalapaikalta, voimme nähdä tiettyjä yksityiskohtia.  Jos taas tarkastelemme sitä joen rantatörmältä laaksosta, voimme huomata muita elementtejä, joita emme olisi nähneet näköalapaikalta ja niin edelleen. Voimme kehittää erilaisen kuvauksen maisemasta riippuen näkökulmastamme.Samalla tavalla voimme kuvata kokemustamme eri näkökulmista. Voimme kuvata elämämme sen kautta mikä ei toimi – esimerkiksi pelkojemme, heikkouksiemme ja rajoitteidemme kautta. Tätä kutsumme ”ongelmalähtöiseksi” lähestymistavaksi. Vaihtoehtoisesti voimme kuvata elämämme sen kautta mikä toimii eli taitojemme ja kykyjemme kautta ja sen kautta miten voimme saavuttaa tavoitteemme. Toisin sanoen, voimme omaksua vahvuuksiin keskittyvän asenteen (Akyol & Bakanli, 2019). Sen tärkein oppitunti on oppia käymään keskusteluja, jotka vahvistavat yksilöä tunnistamalla, rakentamalla ja toteuttamalla ratkaisuja. Seuraavasta taulukosta huomaa eron ongelmalähtöisen lähestymistavan ja ratkaisukeskeisen lähestymistavan välillä uran rakentamisessa.

Ongelmaperustainen lähestymistapa

Vahvuuksiin perustuva lähestymistapa

  • keskitytään ”ongelman” vähentämiseen (Miksi työhaastattelut tuntuvat sinusta vaikeilta?).

  • tarkastellaan, mitä asiakkaat tekevät ”väärin”

  • korostetaan sitä, mitä asiakkaat eivät halua

  • korostetaan, mitä voitaisiin tehdä paremmin

  • pyritään poistamaan asiakkaan heikkoudet

  • kiinnostunut siitä, miksi ongelma ilmenee (esim. mikä aiheuttaa ongelman ja ylläpitää ongelmaa).

  • keskitytään ”ratkaisun” parantamiseen (Miten voit kohdata työhaastattelun itsevarmasti?).

  • tarkastellaan, mitä asiakkaat tekevät ”oikein”.

  • korostaa sitä, mitä asiakkaat haluavat

  • korostetaan sitä, mitä jo tehdään hyvin

  • pyritään korostamaan asiakkaan myönteisiä vahvuuksia.

  • on kiinnostunut siitä, milloin ongelma ei toteudu (esim. poikkeukset ongelmasta).

  •  

Taulukko 1. Ongelmakeskeinen lähestymistapa VS ratkaisukeskeinen lähestymistapa

Nämä kaksi lähestymistapaa eivät ole välttämättä ristiriidassa keskenään. Tärkeintä on huomata, että keskittymällä pelkästään siihen, mikä ei toimi, otamme huomioon vain osan kokemuksestamme. Tällöin jätämme huomiotta kaikki ne tekijät, jotka osoittavat jotain, mikä toimii. Tämä tapahtuu, kun otamme huomioon vain sen, mikä ei toimi, ja unohdamme sen, mikä toimii.

Narrate-hankkeessa mukana olleiden toimijoiden aiempien kokemusten perusteella uskomme, että autistisilla henkilöillä on usein tapana puhua siitä, mikä ei toimi heidän elämässään. Tämä voi johtua niistä yhteiskunnallisista ja henkilökohtaisista hallitsevista kertomuksista, jotka vaikuttavat heihin, kuten autismia sairautena pitävästä lääketieteellisestä mallista, jota käsitellään tarkemmin Ennen työllistymistä -valmennuksen Me-osiossa. Autistiset henkilöt eivät näytä useinkaan olevan kovin tietoisia siitä, mitä he itse asiassa osaavat, mitä he ovat jo saavuttaneet tai mitä he voisivat lopulta saavuttaa.

Tällainen taipumus tuntuu erityisen ongelmalliselta, kun haluamme ammatillisesti tukea autistisia henkilöitä heidän matkallaan kohti työn tai ammatin löytämistä. Heidän kertomuksensa siitä, mikä toimii heidän elämässään, voivat olla hyvin heikkoja, yksityiskohtien ja onnistumisten vähyyden vuoksi. Samalla kertomukset siitä, mikä ei toimi, voivat olla vahvempia, rikkaampia yksityiskohdiltaan ja täynnä esimerkkejä. Tässä tilanteessa heillä on todennäköisesti taipumus valita ongelmallisia elämänkuvauksia, koska positiivisemmat kertomukset ovat heikompia ja vähemmän yksityiskohtaisia. Tämä puolestaan voi luoda vaikeuksia heidän yrittäessään päästä työmarkkinoille; riski on se, että heillä ei ole tietoisuutta omista taidoistaan ja kyvykkyyksistään, jolloin he eivät pysty edes ilmaisemaan niitä työhaastatteluissa. Tavoitteena on auttaa heitä kehittämään vahvempia, rikkaampia ja ratkaisuun suuntautuneempia kertomuksia, jotka voivat kilpailla negatiivisten kertomusten kanssa.

Vahvuuksiin ja positiivisiin puoliin keskittyminen voi tuoda ihmiselle onnellisuutta (Määttä & Uusitalo, 2008). Työllistyminen on vain yksi osa-alue, jossa nämä vahvuudet ja taidot voivat tuoda motivaatiota ja voimaantumista. Yksi Narrate-hankkeen päätavoitteista on auttaa ammattilaisia pohtimaan, miten käytännössä tukea autistisia henkilöitä löytämään työpaikka, jossa he voivat menestyksekkäästi käyttää taitojaan ja kiinnostuksen kohteisiin liittyviä kykyjään. Tällaisia vahvuuksia voivat olla ammatilliset taidot, yksilön erottuvat ominaisuudet tai henkilökohtaiset vahvuudet (Seligman & Csikszentmihalyi 2000). Vahvuuksiin keskittyminen voi auttaa heitä suhtautumaan itseensä myötätunnolla ja arvostamaan ainutlaatuisia taitojaan ja ominaisuuksiaan,jolloin heille on helpompaa ja todennäköisempää luoda  itsestään positiivisempi kertomus työnhakijana ja tulevana työntekijänä.

Samalla ammattilaisten tulisi pitää mielessä myös ne haasteet, joita voi ilmetä työllistymisen aikana. Voimme tunnistaa nämä haasteet yhdessä autistisen henkilön kanssa, vaikka hän ei itse olisi niistä tietoinen. Joskus voi olla niin, että vaikka autistiset henkilöt voivat loistaa tietyillä elämän osa-alueilla, he voivat kohdata haasteita toisaalla, esimerkiksi neurotyypillisen yhteiskunnan edellyttämissä sopeutumista vaativissa arjen tehtävissä (Bennie, 2010). He eivät kuitenkaan aina tiedosta näitä haasteita itse ja saattavat tarvita tarkempaa asian selkeytystä ja tukea niiden voittamiseksi.

Esimerkiksi, jos autistinen työnhakija aloittaa työskentelyn logistiikka-alalla, mutta työnantaja myöhemmin toteaa, ettei hän täytä tehtävän vaatimuksia, voimme analysoida tätä palautetta ja tunnistaa, millä osa-alueilla lisätaitojen kehittäminen olisi hyödyllistä. Tämä tieto voi myös auttaa ohjaamaan asiakasta vaihtoehtoisiin työtehtäviin, joissa hän voi hyödyntää vahvuuksiaan ja taitojaan. Laaja-alainen taitoarviointi voi toimia käytännöllisenä työkaluna uusien työnhakijoiden kohdalla. Tällaisia harjoituksia on saatavilla Narrate-hankkeen työkalupaketissa.

Työnhaun alkuvaiheessa on helppo tunnistaa osa-alueita, jotka hyötyvät lisätuesta ja taitojen kehittämisestä. Erilaisten tilanteiden ja skenaarioiden tarkastelu voi auttaa tunnistamaan, missä kohdin lisätuki voisi olla tarpeen (katso jäljempää tästä Tieto-osiosta syvällisempää analyysia tulevaisuuskeskustelu-käsitteestä).

Autistinen henkilö voi tarvita lisätukea taitojen kehittämiseen, ja juuri tässä lisäharjoittelu esimerkiksi valmentajan kanssa voi tarjota ratkaisun. Ammatti- tai korkeakoulututkinto ei aina ole ainoa kriteeri työmahdollisuuksien määrittämisessä. Harjoittelemalla kehitettäviä taitoja ja suuntaamalla työnhakua uudelleen voidaan parantaa autistisen henkilön mahdollisuuksia löytää itselleen sopiva työpaikka.

Miten voimme auttaa autistista henkilöä tarkastelemaan kokemuksiaan rakentavasta eikä lannistavasta näkökulmasta? Reflektoivien kysymysten esittäminen voi olla erittäin hyödyllistä.

Narrate-hankkeessa uskomme, että narratiiviset eli tarinalliset kysymykset voivat tukea autistisia henkilöitä itseymmärryksen syventämisessä. Narratiiviset kysymykset eivät ole pelkkiä keskusteluvälineitä – ne ovat avaimia omien kokemusten avaamiseen ja niiden uudelleenmuotoiluun voimaannuttavalla tavalla. Tällaiset kysymykset haastavat oletuksia, avaavat uusia näkökulmia ja lopulta muokkaavat käsitystä itsestä ja maailmasta.

Narratiiviset kysymykset ovat luonteeltaan:

  • Luovia (Generative): Ne auttavat rakentamaan vaihtoehtoisia näkemyksiä, mahdollisia tulevaisuuksia ja uusia ideoita.

  • Syklisiä (Circular): Ne auttavat hahmottamaan, mitä henkilö käy läpi, miten tapahtumat, ihmiset ja ihmissuhteet vaikuttavat häneen ja miten hän itse vaikuttaa niihin.

  • Kunnioittavia (Respectful): Niiden tarkoituksena on vaikuttaa henkilöön arvostavalla ja kutsuvalla tavalla, hänen omia voimavarojaan vahvistaen.

Kysymysten avulla autistinen henkilö voi tarkastella uusia näkökulmia itsestään ja suhteestaan ympäröivään maailmaan. Kysymykset voivat auttaa häntä tutkimaan omia taitojaan, osaamistaan ja työllistymistavoitteitaan. Kysymysten on oltava tarkasti kohdennettuja. Niiden on mentävä yksityiskohtiin, jotta syntyvät uudet narratiivit olisivat vahvempia ja merkityksellisempiä.

Esimerkiksi keskustelu, jonka avulla autistinen henkilö voi pohtia ammatillisia tavoitteitaan ja taitojaan työmarkkinoille siirtyessään, voi näyttää tältä. Ensin voimme kysyä häneltä työllistymistavoitteisiin liittyviä kysymyksiä:

  • Voitko nimetä 1-3 työllistymistavoitetta, joita haluat tavoitella työnhaun aikana? Miksi olet valinnut juuri tämän tavoitteen / nämä tavoitteet? Miksi niiden saavuttaminen on sinulle tärkeää?

  • Onko sinulla jokin tai joitakin arvoja, joita haluat tuoda esiin työelämässä? Miksi niiden ilmentäminen on sinulle merkityksellistä?

Seuraavaksi voimme selvittää, mitä taitoja tai kykyjä henkilö voi hyödyntää tavoitteidensa saavuttamisessa:

  • Voitko nimetä kolme taitoasi, joiden uskot auttavan sinua työhaastattelutilanteessa?

  • Voitko nimetä kolme taitoasi, joiden uskot olevan hyödyllisiä työympäristössä?

  • Voitko kertoa esimerkin tilanteesta, jossa olet onnistuneesti käyttänyt ainakin yhtä näistä taidoista?

  • Mikä on ensimmäinen askel haluamaasi työpaikkaa kohti? Entä toinen? Kolmas?

Tämänkaltaiset kysymykset auttavat autistista henkilöä tutkimaan omaa mielenmaisemaansa sekä vahvistamaan ja rikastamaan ammatillista ja henkilökohtaista tarinaansa työelämästä. Positiivisten kokemusten tarkastelu todellisista elämäntilanteista voi herättää toivoa ja lisätä itseluottamusta. Ne voivat toimia voimaannuttavana lähtökohtana ja samalla ne osoittavat, että muutos on mahdollinen ja saavutettavissa.

Korostamalla onnistumisen hetkiä voimme auttaa autistista henkilöä muokkaamaan omaa tarinaansa keskittyen vahvuuksiin, sitkeyteen ja saavutuksiin sen sijaan, että huomio kohdistuisi vain haasteisiin. Yhteistoiminnalliseen tarinankerrontaan perustuvissa keskusteluissa voimme etsiä esimerkkejä onnistumisista ja rohkaista autistista henkilöä jakamaan kokemuksiaan kasvusta, onnistumisista ja positiivisista muutoksista. Ammattilaisen roolina on nostaa esiin näitä kokemuksia, jotta asiakas tunnistaa omat saavutuksensa ja voi hahmotella tulevaisuuden, joka on linjassa hänen tavoitteidensa ja toiveidensa kanssa.

Tutkimalla näitä tarinoita autistinen henkilö voi tunnistaa ne tekijät, jotka ovat mahdollistaneet hänen onnistumisensa, ja löytää keinoja haasteiden voittamiseen matkalla kohti työllistymistä.Narrate työkalupakki sisältää harjoituksia, jotka tukevat voimaannuttavaa uudelleenkerrontaa (re-authoring) vahvuuslähtöisten keskustelujen kautta. Esimerkkejä tällaisista harjoituksista:

  • Työpaikkaa koskevat toiveet ja vaatimukset

  • Positiivinen uudelleenmäärittely

  • Ajanhallinta ja prioriteettien asettaminen yksityiselämässäni

  • Työhön liittyvät toiveet

  • Mitä tiedät autismin kirjosta?

  • Työelämän suunta

Motivaation vahvistaminen yksilötasolla

Motivaatio on keskeinen tekijä voimaantumisessa ja sillä on merkittävä rooli autistisen henkilön matkalla kohti työelämää. Henkilökohtaiset kiinnostuksenkohteet ja motivaatio voivat auttaa häntä pysymään sitoutuneena ja etenemään kohti työllistymistä. Vastaavasti motivaation ja kiinnostuksen puute voi estää etenemistä ja tehdä työllistymisestä lähes mahdotonta.

Ammattilaiset voivat tukea autistista henkilöä tunnistamaan keskeisiä tekijöitä, jotka auttavat ylläpitämään motivaatiota työnhaun aikana. Chevallierin (2012) mukaan autistisilla henkilöillä ei välttämättä ole voimakasta tarvetta hakea sosiaalista hyväksyntää tai välttää hylkäämistä. Siksi vertaisten toiminnan aikaansaama sosiaalinen paine ei yleensä vaikuta heihin yhtä voimakkaasti työpaikan löytämisen ja sopeutumisen näkökulmasta kuin neurotyypillisillä henkilöillä.

Sen sijaan henkilökohtaisempi, yksilölle merkityksellinen motivaattori (houkute) voi olla tehokkaampi. Esimerkiksi tietty tavoite tai päämäärä voi auttaa autistista henkilöä ylläpitämään motivaatiota työelämään siirtymisen aikana. Selkeiden ja säännöllisten välitavoitteiden asettaminen voi olla hyödyllinen keino pitää työnhakijan motivaatio korkealla koko prosessin ajan.

Yhdessä autistisen henkilön kanssa ammattilainen voi tehdä SWOT-analyysin (Vahvuudet, Heikkoudet, Mahdollisuudet ja Uhat) tunnistaakseen mahdolliset motivaation esteet työllistymismatkalla. SWOT-analyysi toimii työkaluna, jonka avulla voidaan arvioida henkilön vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia työnhaun näkökulmasta. Se auttaa tunnistamaan sisäisiä vahvuuksia ja heikkouksia, kuten taitoja ja kehittämistarpeita, sekä ulkoisia mahdollisuuksia ja uhkia, kuten työmarkkinoiden muutoksia ja mahdollisia haasteita.

Näiden tekijöiden ymmärtäminen mahdollistaa räätälöityjen strategioiden kehittämisen, joissa hyödynnetään vahvuuksia, käsitellään heikkouksia, tartutaan mahdollisuuksiin ja minimoidaan uhkia. Näin autistinen henkilö voi saavuttaa työllistymistavoitteensa entistä tehokkaammin.

SWOT-analyysi harjoituksen löytää Narrate Työkalupakista ja sitä voi käyttää näiden käsitteiden harjoitteluun.

Motivaation vahvistaminen sosiaalisen ulottuvuuden tasolla

Mentoroinnilla ja vertaistuella on keskeinen rooli NARRATE-lähestymistavassa, sillä ne vahvistavat tukiverkostoista saatavaa osallisuuden ja voimaantumisen tunnetta. Ammattilaiset auttavat luomaan yhteyksiä, joissa yksilöt voivat jakaa kokemuksiaan, saada oivalluksia ja yhdessä rakentaa yhteisöllistä tarinaa ja keskinäistä kasvua. Tämä on yhteistyöhön perustuva matka, jossa käsitellään haasteita, juhlistetaan vahvuuksia ja lopulta tuetaan autistisia henkilöitä ottamaan aitoa omistajuutta omasta työllistymispolustaan. Samalla pidetään mielessä ne taidot, joissa he tarvitsevat lisäharjoittelua ja tukea.

Sosiaalista ulottuvuutta voidaan tarkastella yhdessä autistisen henkilön kanssa, ja se voi tarjota tukea vähintään kolmella tavalla:

Tukiverkostot: Ystävistä, perheestä, vertaisista ja yhteisöstä koostuvat tukiverkostot voivat olla arvokkaita autistisen henkilön vahvuuksien, kiinnostuksen kohteiden, taitojen ja haasteiden tunnistamisessa – jopa sellaisten, joita henkilö itse ei ole tiedostanut. Lisäksi tukiverkostot voivat tarjota pitkäkestoista kannustusta ja motivaatiota vaikeina aikoina. Työkalupakin harjoitus ”Minun ammatillinen ja sosiaalinen verkostoni” voi toimia hyödyllisenä lähtökohtana asiakkaan sosiaalisten voimavarojen kartoittamiseen ja siihen, miten niihin voi nojautua.

Inspiroivat menestystarinat: Sosiaalinen ympäristö voi myös tarjota onnistumiskertomuksia, jotka voivat motivoida autistisia henkilöitä. Vertaisryhmän menestystarinat voivat olla yhtä inspiroivia kuin omat onnistumiset. Samankaltaisia kokemuksia omaavat ihmiset voivat jakaa tarinoitaan ja tuoda esiin niitä tekijöitä, jotka ovat auttaneet heitä selviytymään tai jopa menestymään tietyissä tilanteissa. Näiden tarinoiden jakaminen ryhmäkeskusteluissa voi auttaa autistisia henkilöitä ymmärtämään paremmin strategioita ja selviytymiskeinoja, joita he voivat hyödyntää omalla työllistymispolullaan. Työkalupakin harjoitus ”kuuluisien autististen henkilöiden menestystarinat” voi toimia keskustelun pohjana ja auttaa käsittelemään menestystarinoiden vaikutuksia.

Työelämän oikeudet ja velvollisuudet: Sosiaaliseen kontekstiin kuuluvat myös työntekijöiden oikeudet, jotka määritellään kansallisissa laeissa ja työehtosopimuksissa. Työlainsäädäntö ja työehtosopimukset säätelevät esimerkiksi vähimmäispalkkaa, työaikaa, lomaoikeuksia, sairausajan palkkaa sekä irtisanomisehtoja. Nämä säännöt vaihtelevat maittain, ja jopa Euroopan unionin sisällä työntekijöiden oikeudet voivat erota merkittävästi (Jobmarket Finland, 2023).

Tällaiset keskustelut liittyvät sekä työntekijän oikeuksiin (esimerkiksi vähimmäispalkka, työviikon enimmäistyöaika ja työsopimuksen ehdot) että velvollisuuksiin (esimerkiksi työaikojen ja työroolin vaatimusten noudattaminen). Autistiset henkilöt voivat tuntea motivaatiota tietäessään, että heidän oikeutensa ovat turvatut, ja saada varmuutta siitä, että heidän velvollisuutensa ovat selkeästi määriteltyjä ja ennalta sovittuja.

Sosiaalisten taitojen ja työhaastattelutaitojen kehittäminen

Sosiaaliset taidot voivat olla alue, jossa autistisilla henkilöillä on erilaisia haasteita. Termi ”sosiaaliset taidot” viittaa yleensä tavanomaisiin tapoihin, joita ei-autistiset henkilöt käyttävät vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Nämä tavat perustuvat yleensä ei-autististen henkilöiden mieltymyksiin (Gerlach, 2023), kun taas autistisilla henkilöillä voi olla oma sosiaalisten tapojen järjestelmänsä. Tämä voi johtaa haasteisiin työnhakuprosessissa, sillä ei-autististen normien soveltaminen voi olla vaikeaa ja aiheuttaa ahdistusta. Autististen henkilöiden on tarpeen oppia tai kehittää viestintätaitoja, jotka auttavat heitä luomaan yhteyksiä työelämään. Esimerkiksi heidän on osattava kertoa vahvuuksistaan, taidoistaan ja tarpeistaan tavalla, joka on mahdolliselle työnantajalle ymmärrettävä.

Ammattilaiset voivat auttaa autistisia henkilöitä tutkimaan, mitä pidetään ”tehokkaina viestintätaitoina” ei-autististen henkilöiden näkökulmasta. Tällaisia taitoja ovat esimerkiksi: aktiivinen kuuntelu, kehon kielen käyttäminen, selkeä ja tarkoituksenmukainen viestintä sekä viestien välittäminen empaattisesti ja kunnioittavasti (Sturrock et al., 2022). Näitä taitoja voi harjoitella käyttämällä työkalupakin Sosiaalisten taitojen itsearviointiharjoitusta.

Sosiaalisten taitojen harjoittelu voi olla erityisen hyödyllistä työhaastatteluihin valmistautumisessa. Työhaastattelu on monimutkainen keskustelu, jossa tulee tehokkaasti ilmaista sekä kiinnostuksensa työhön että omat vahvuutensa (Huffcut et al., 2001). Hyvä tapa valmistautua työhaastatteluun on harjoitella etukäteen ja käydä läpi, mitä haastattelussa voi tapahtua. Hyödyntämällä ”Tiedosta-Tutki-Sovella” -mallia (Aware-Explore-Apply, Niemiec et al., 2021) ehdotamme kolmivaiheista lähestymistapaa, jota ammattilaiset voivat käyttää auttaessaan autistisia henkilöitä valmistautumaan työhaastatteluihin.

Tiedostaminen (Awareness). Narrate-taitokortit työkalupakissa voivat toimia hyvänä aloituspisteenä keskustelulle autistisen henkilön kanssa hänen osaamisestaan. Tämä vaihe auttaa vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

  • Mitkä ovat kiinnostuksen kohteesi ja taitosi?

  • Mitä taitoja jo käytät?

  • Mitä nämä taidot merkitsevät sinulle?

  • Kuinka se, että sinulla on arvoja, rikastaa käsitystäsi itsestäsi? Miten arvosi vaikuttavat työnhakuusi?

Tutkiminen (Exploration) Tämä vaihe vahvistaa edellisessä vaiheessa kuvattujen taitojen narratiivia. Ohjaavia kysymyksiä voivat olla:

Kuinka käytät näitä taitoja arjessasi?

  • Voitko kuvailla tilanteen, jossa nämä taidot ovat olleet sinulle erityisen hyödyllisiä?

  • Onko lähipiirissäsi joku, joka voisi vahvistaa että hallitset nämä taidot?

  • Miten käsitys itsestäsi (sekä autismikirjon diagnoosin että osaamista ja arvoja omaavana henkilönä) vaikuttaa siihen, miten näet itsesi mahdollisena työntekijänä?

Soveltaminen (Application)Tämä vaihe keskittyy siihen, miten taitoja voidaan käytännössä soveltaa työhaastattelussa. Esimerkkikysymyksiä tähän vaiheeseen:

  • Mitä taitoa käyttäisit ensimmäisenä työhaastattelussa? Miksi? Kuinka soveltaisit sitä?

  • Mikä on ensimmäinen askel, jonka voit ottaa työnhakuprosessissasi arvojesi soveltamiseksi?

  • Miten aiemmin tunnistamiesi taitojen soveltaminen voisi parantaa lähestymistapaasi työhaastatteluun?

  • Millainen vaikutus sillä olisi työnantajaan, jos käyttäisit näitä taitoja?

  • Kuinka voisit käytännössä hyödyntää vahvuuksiasi työpaikan hakemisessa?

  • Mitkä vahvuudet ja erityispiirteet haluaisit tuoda esille ammatillisessa tulevaisuudessasi (sekä työpaikalla tehtävässä työssä että työtovereiden kanssa vuorovaikutuksessa)?

Korostamme vielä, että autistisia henkilöitä kannattaa ohjata lähestymään työhaastatteluja ratkaisukeskeisestä näkökulmasta. Narrate työkalupakin materiaalimme tarjoaa useita harjoituksia, jotka tukevat valmentajia valmentamaan autistisia asiakkaita työhaastatteluihin. Esimerkiksi: 

  • Ideoita työhaastattelujen pukukoodiksi: Auttaa asiakkaita lujittamaan itseluottamustaan hyvän pukeutumisen avulla ja kannustaa heitä huolehtimaan ulkoasustaan ratkaisukeskeisellä asenteella. 

  • Työhaastattelu roolileikki: Valmistaa asiakkaita mahdollisiin haastattelukysymyksiin ja kannustaa heitä antamaan vastauksia, jotka keskittyvät ratkaisuihin ja taitoihin.

Tärkeä osa autististen henkilöiden työllistymisen tukemisessa on auttaa heitä kehittämään uranäkymiään. Mielestämme voimme kannustaa autistisia henkilöitä ajattelemaan, että periaatteessa kaikki tai monet työmarkkinoilla tarjolla olevat työt ovat heille sopivia, mutta heidän täytyy oppia määrittelemään, mitkä puitteet he tarvitsevat henkilökohtaisesti.

Jotta saadaan käsitys siitä, mihin autististen henkilöiden vahvuudet voivat sijoittua työelämässä, Simone (2010) kuvaa alla olevia piirteitä. Näitä kykyjä voi olla tai sitten ei, sillä peruslähtökohta on aina: ”Jos tunnet yhden autistisen henkilön, tunnet vain yhden ilmentymän autismista”. Jokainen autistinen henkilö on yksilöllinen ja hänellä on ainutlaatuinen lähestymistapansa elämää kohtaan. Tieto autististen henkilöiden mahdollisista vahvuuksista on tärkeää työelämään valmistautumisessa, sillä nämä vahvuudet voivat toimia erityisinä kannustimina tuleville työnantajille ja voivat myös olla eduksi kilpailussa työpaikasta, joka on tarkoitettu autistisille henkilöille. Autistiset henkilöt voivat tuoda erityiset vahvuutensa ja lähestymistapansa elämään yrityksen hyödyksi. Simone nostaa esiin seuraavat, erityisesti autististen henkilöiden kohdalla merkitykselliset piirteet:

  • Keskittyminen ja ahkeruus

  • Itsenäinen, omaperäinen ajattelu

  • Korkeampi joustava älykkyys

  • Visuaalinen, kolmiulotteinen ajattelu

  • Tarkkuus ja yksityiskohtien huomioiminen. Ammattilaiset voivat nostaa esiin nämä erityisvahvuudet ja kannustaa autistisia henkilöitä viestimään niistä.

Uramahdollisuuksien kehittämisessä on tärkeää motivoida autistisia henkilöitä ilmaisemaan työpaikkaan liittyvät tarpeet työnantajilleen ja esimiehilleen ja kehittämään kykyään viestiä näistä tarpeista tehokkaasti. Roolipelit, jotka esittävät työpaikan etsinnän eri vaiheita – hakuprosessista päivittäiseen valmennukseen – voivat olla erittäin hyödyllisiä keskusteltaessa siitä, miten muut voivat nähdä vastaavat käyttäytymismallit. Näitä todellisia, roolileikissä läpikäytäviä tilanteita voivat olla (Blodig, 2016):

  • tilanteet työpaikalla, joissa on konfliktin syttymisen vaara

  • Asiakaspalvelutilanteet

  • Taukojen järjestäminen työpaikalla

  • Työhaastattelut

  • Small talk -tilanteet

  • Ei-verbaalinen viestintä

Preißmann (2012), joka on itsekin autistinen henkilö, kuvaa autististen henkilöiden työympäristöltään tarvitsemat puitteet, jotka ovat samat riippumatta valitusta työurasta:

  • Toiminnot, jotka vaativat vähäistä joustavuutta ja luovuutta.

  • Toiminnot, joiden tyyppi ja laajuus voidaan määritellä tarkasti.

  • Toiminnot, jotka vaativat vähän asiakaspalvelua ja julkista kontaktia.

  • Toiminnot, jotka vaativat vähän tiimityöskentelyä ja yhteistyötaitoja.

  • Toiminnot, joissa johtajuus- ja hallintataidot eivät ole välttämättömiä.

  • Toiminnot, jotka voidaan suorittaa peräkkäin (vähäinen tarve ns. multitaskaamiseen) ja mieluiten ilman aikarajaa.

  • Toiminnot, jotka voi suorittaa rauhallisessa ja pysyvässä ympäristössä.

  • Toiminnot, joissa tarkkuus on nopeutta tärkeämpää.

  • Toiminnot, jotka eivät vaadi paljon sosiaalista vuorovaikutusta.

  • Toiminnot, jotka vaativat hyvää muistia yksityiskohdista, mutta vähän hienomotorisia taitoja.

Preißmann ehdottaa, että ammattilaiset voivat keskustella autististen henkilöiden kanssa heidän tulevasta työympäristöstään. Työkalupakin harjoitus Unelmien työpaikka -työkirja voi olla hyödyllinen aloitustapa tällaisten keskustelujen käynnistämiseen.

Seuraavassa vaiheessa ammattilaiset voivat tukea autistisia henkilöitä suoraan työpaikalla rohkaisemalla heitä siirtämään tätä tietoa työympäristöönsä. Tämä näkökulma käsitellään tarkemmin Työssä ollessa -valmennuksen Tieto-osiossa. Itsearvioinnin avulla autistisilla henkilöillä on mahdollisuus aktiivisesti muokata ammatillista tulevaisuuttaan sekä reflektoida kasvatustaan ja ympäristöään. On kuitenkin tärkeää muistaa, että heidän elämänsä sosiaaliset yhteisöt (perhe, koulu, vertaisryhmät jne.) voivat vaikuttaa merkittävästi heidän työelämän toiveisiinsa ja valintoihinsa. Perheillä tai muilla sosiaalisilla yhteisöillä saattaa olla vahvoja käsityksiä siitä, mitkä ammatit, työajat ja koulutukset ovat toivottavia ja mitkä eivät. Jotkut perheet saattavat olettaa, että kaikilla perheen jäsenillä on oltava yliopistotutkinto tai kaikkien perheen jäsenten on saatava perinteinen työpaikka ja työskenneltävä klo 8–16. Ympäröivästä kulttuurista riippuen perheiden toiveet voivat vaikuttaa joko enemmän tai vähemmän valmennuksen asiakkaiden omiin toiveisiin. Ammattilaisina voimme ruokkia työhön valmennettavien omia unelmia kehottamalla autistisia henkilöitä selvittämään omat ammatilliset unelmansa ja pohtimalla heidän kanssaan yhdessä, että ovatko heidän työelämää koskevat toiveensa ja polkunsa heidän omiaan.

Toinen askel autististen henkilöiden työelämään valmistautumisessa on edistää heidän  itsearviointiaan realistisista ammateista, jotka vastaavat heidän kykyjään. Tämä on tapa, jolla autistiset henkilöt voivat herättää ammatillisia ideoita ja kehittää omia näkökulmiaan. Seuraavat kysymykset voivat olla hyödyllisiä tälle autististen henkilöiden reflektointiprosessille—tarvittaessa myös ammattilaisten kanssa yhdessä:

  • Mitä minä haluan?

  • Mitkä ammatit sopivat minulle?

  • Onko minulla henkilökohtaiset edellytykset tälle urahaaveelle?

  • Mitä muuta tarvitsen tämän urahaaveen toteuttamiseksi?

  • Mitä voin tarjota työmarkkinoille?

  • Miten voin autistisena henkilönä tehokkaasti viestiä työpaikkaa koskevat tarpeeni (jotka olen oppinut) tuleville työnantajille ja työtovereille varmistaen onnistuneen työn ja osaamiseni yhteensovittamisen?

Työmahdollisuuksiin vaikuttavien sosiaalisten vaikutusten käsitteleminen

Autistiset henkilöt kuvaavat melko usein sosiaalisten odotusten vaikuttavan merkittävästi heidän työelämään valmistautumiseensa niin, että heidän työmahdollisuutensa ovat usein linjassa ympäröivien yhteisöjen vallitsevien työelämäkäsitysten kanssa. Voimme tukea tällöin tarvittavaa uudelleenkirjoitusprosessia kysymyksillä ympäristön kulttuurin vaikutuksesta autististen henkilöiden elämään ja valintoihin:

  • Millaisia ammatillisia suuntia koulun opettajat kannustivat sinua seuraamaan?

  • Mitä uranäkökulmia perheesi ja koulusi ovat välittäneet sinulle tähän mennessä elämässäsi?

  • Onko tämä työpaikka sinun toiveesi vai jonkun muun toive?

  • Ovatko perheenjäsenesi koskaan aliarvioineet, arvioineet väärin tai yliarvioineet sinua työelämään valmistautuessasi siksi, että sinulla on autismidiagnoosi?

Kun työelämään valmistautuminen tapahtuu koulujen käymisen jälkeen nuorille saattaa olla vaikeaa pohtia ammatillista tulevaisuuttaan ilman, että siihen vaikuttavat heidän  vanhempansa, jotka ovat usein hoitaneet suuren osan nuorten elämien suunnittelusta ja päätöksistä heidän puolestaan siihen saakka.

Vaihtoehtoiset, vahvuuksia korostavat tarinat, joita luodaan uudelleenkirjoituskäytänteillä, avaavat uusia mahdollisuuksia elämään (Morgan, 2004). Tällöin pyydämme autistisilta henkilöiltä, että he kertovat ja kehystävät maailmansa uudelleen, jotta he voivat: 

  1. a) keksiä erilaisia tapoja kuvata ongelmia käyttäen ongelmakartoituksen ja ulkoistamisen tekniikoita, joita käsitellään  Ennen työllistymistä -valmennuksen Omistajuus -osiossa ja, 

  2. b) ja keskustella ihannetulevaisuuksistaan työelämässä käyttäen vahvuuksiin perustuvia keskustelutekniikoita, joita käsitellään tässä osiossa (Milojević, 2014).

Tästä näkökulmasta voimme siirtyä ns. varasuunnitelman laatimisen käytäntöön. Varasuunnitelmaa osa lukijoistamme saattaa jo käyttää päivittäisessä työssään. Varasuunnitelman tekeminen on menetelmä, jolla kehitetään ja ilmaistaan mahdollisia tulevaisuuksia työelämän kontekstissa.

Ongelmanratkaisukeskeinen varasuunnitelma: Ulkoistaminen ja mahdollisten työpaikkaongelmien kartoitus

Varasuunnitelma ymmärretään yleensä käsikirjana, joka kertoo, mitä tehdä haastavissa ja ennakoimattomissa tilanteissa; tämän tulisi olla henkilökohtainen opas, ja sen laatiminen tulisi tapahtua ammattilaisen ja autistisen henkilön yhteistyössä. Uskomme, että tämä opas toimii parhaiten, jos rakenne ja aiheet päätetään yhdessä, ammattilaisen ja autistisen henkilön kesken.

Elämä ja myös työelämä voi olla täynnä ennakoimattomia tilanteita, jotka vaativat nopeaa reagointia yksilöltä. Tämä tarkoittaa joskus sitä, että tilanteisiin reagoiminen täytyy tapahtua nopeasti ja sujuvasti. Vaikka jotkut skenaariot tarjoavat selkeitä ja yksinkertaisia ratkaisuja, kaikkien tilanteiden käsitteleminen ei ole niin suoraviivaista. Tutkimukset ovat osoittaneet, että autismidiagnoosin saaneet henkilöt suosivat usein rutiineja ja ennakoitavuutta päivittäisessä elämässään (McAuliffe et al., 2018). Useat autistiset henkilöt saavat lohtua ja mielen rauhaa rutiineista ja ennakoitavuudesta, mikä voi vähentää heidän reaktioitaan ennakoimattomiin tapahtumiin. Yhdessä ammattilaisen kanssa autistinen henkilö voi käsitellä mahdollisia muutoksia työympäristössä ja työtehtävien suorittamisessa. Yhteistyössä ammattilainen ja autistinen henkilö voivat kirjoittaa toimintaohjeita mahdollisiin muutoksia sisältäviin tilanteisiin, ja autistinen henkilö voi seurata näitä toimintaohjeita, kun nämä tilanteet ilmenevät. Pyrimme ennakoimaan mahdollisimman monia tilanteita, jotta autistinen henkilö voi tuntea itsensä valmistautuneeksi. Vaikka emme voi ennakoida jokaista skenaariota ja mahdollisuutta, voimme valmistautua moniin toistuviin tilanteisiin. Voimme myös hyödyntää ammattilaisten kokemusta ja asiantuntemusta sekä autistisen henkilön tietämystä ennakoidaksemme mahdollisia haasteita työllistymisprosessissa. Näiden käsitteiden tutkimiseen voi käyttää harjoitusta Tukitarpeiden tunnistaminen, joka löytyy NARRATE työkalupakista.

Voimme käyttää ulkoistamisen ja ongelmakartoituksen kysymyksiä kehittääksemme tehokkaan ja hyödyllisen varasuunnitelman. Voimme keskustella muun muassa seuraavista aiheista:

  • Omien asioiden ajaminen työpaikalla

  • Kommunikaatiotavat

  • Työnhakualustojen käyttö

  • Hylkäyksestä ja palautteesta selviytyminen

  • Ajan hallinta ja organisointi

  • Työhön sisältyvä matkustaminen ja matkasuunnitelmat

  • Stressinhallinta

  • Palkkaneuvottelut

  • Oikeudet työelämässä

Mielestämme keskustelut edellä mainituista aiheista autismikirjon henkilön kanssa voivat tarjota hänelle turvallisuuden tunteen, kun mahdollisia stressitekijöitä, aistiyliherkkyyksiä ja viestintäpreferenssejä on käyty keskusteluissa läpi. Näin varmistetaan se, että yllättävissä tilanteissa autistisella henkilöllä on suunnitelma, jota seurata. Tällöin tilanteet voidaan kohdata selkeästi ja valmistautuneena. Tehty varasuunnitelma tarjoaa strategioita turvallisuuden ylläpitämiseksi odottamattomissa tilanteissa. Se antaa selkeät ohjeet ja mainitsee viestintämenetelmät, jotka on räätälöity yksilöllisiin tarpeisiin. Oli kyse sitten aistiylikuormituksesta tai odottamattomista muutoksista, kuten haastatteluaikojen ja -paikkojen muutoksista, suunnitelma varustaa yksilöt työkaluilla navigoida näissä tilanteissa turvallisesti ja tehokkaasti.

Esimerkkejä kysymyksistä, joita voi esittää autistiselle henkilölle ongelmakeskeisen varasuunnitelman kehittämiseksi:

  • Mitä teen, jos en löydä mitään mielenkiintoisia työpaikkoja?

  • Mitä tapahtuu, jos unohdan sanoa jotain, jota olin ajatellut sanoa työhaastattelussa?

  • Entä jos huomaan syrjintää?

  • Mitä teen, jos työnantajani kysyy diagnoosistani?

  • Mitkä ovat ne haasteet, joita ennakoin kohtaavani ammatillisessa ympäristössä, ja miten voin kehittää strategioita niiden ratkaisemiseksi tai lieventämiseksi?

Vahvuuksiin perustuva varasuunnitelma

Vahvuuksia korostavien vaihtoehtoisten tarinoiden vahvistamiseksi voimme kehittää autistisen henkilön kanssa varasuunnitelman, jossa kuvataan yksityiskohtaisesti tilanteita, jotka voisivat tapahtua, jos he onnistuvat hyödyntämään taitojaan ja vahvuuksiaan tai löytämään ratkaisun ongelmaan työnhaun aikana.

Vahvuuksiin perustuva varasuunnitelma seuraa samaa rakennetta kuin ongelmakeskeinen suunnitelma, mutta se tuo esiin kysymyksiä, jotka kannustavat autistista henkilöä kuvittelemaan mahdollisia omien toimiensa positiivisia lopputuloksia. Näin he voivat pohtia, kuinka toimia ja käyttäytyä tavalla, joka säilyttää nämä positiiviset vaikutukset ajan myötä.

Esimerkkejä kysymyksistä:

  • Miten reagoisin, jos onnistuisin löytämään unelmatyöni?

  • Miten reagoisin, jos onnistuisin hyvin työhaastattelussa?

  • Miten elämäni muuttuisi, jos minä saisin palkkaa?

  • Miten perhesuhteeni muuttuisi positiivisesti, jos saisin työpaikan?

  • Miten reagoisin, jos saisin kiitosta esimieheltäni?

  • Miten reagoisin, jos työkaverit kiittäisivät minua avustani?

  • Voinko tunnistaa kolme arkista toimintatapaa, joita voin tehdä säilyttääkseni ammatillisen imagoni positiivisena?

  • Miten kuvittelen ihanteellisen työympäristöni, ottaen huomioon tekijöitä kuten sosiaalisen vuorovaikutuksen taso, työn strukturointi ja aististimulaatio?

  • Miten voin tehokkaasti kommunikoida tarpeeni ja toiveeni mahdollisille työnantajille tai työkavereille varmistaen tukevan ja mukautuvan työympäristön itselleni?

Uudelleenkirjoittaminen vahvuuksiin perustuvien keskustelujen menetelmin kutsuu autistisia henkilöitä hyödyntämään tietämystään itsestään ja navigoimaan työmarkkinoilla luottamuksella ja resilienssillä. Lisäksi varasuunnitelmien kehittäminen korostaa ennakoivan tiedon merkitystä haasteiden ennakoimisessa ja käsittelemisessä. Hyödyntämällä tietoa ymmärryksen, voimaannuttamisen ja omien asioiden ajamisen tukemiseksi, voimme luoda osallistavampia ja tukevampia ympäristöjä, joissa autismikirjolla olevat yksilöt voivat menestyä ammatillisissa pyrkimyksissään.

Miten voisit tuoda uudelleenkirjoittamisen vahvuuksiin perustuvia keskusteluja osaksi päivittäistä työtäsi: minkä toimenpiteen tekisit ensimmäiseksi?

Mitkä ovat mielestäsi vahvuuksiin perustuvien keskustelujen hyödyt? Entä haasteet?

Mitä strategioita voisit omaksua tai parantaa, jotta voisit paremmin auttaa autistisia henkilöitä tunnistamaan ja hakemaan heille sopivia työllistymismahdollisuuksia?

Ottaen huomioon haasteet, joita autististen henkilöiden valmistelussa työhaastatteluihin on, kuinka voit tehokkaasti tukea heitä sosiaalisten taitojen käsittelemisessä tässä materiaalissa esitettyjen ideoiden avulla?

Mikä on tärkein asia, jonka olet oppinut tämän osion sisällöstä?

Akyol, E.Y., & Bacanli, F. (2019). Building a solution-focused career counselling strategy for career indecision. Australian Journal of Career Development, 28(1), 73-79.

Bennie, M. (2010). “The third part of the triad: The uneven cognitive profile”. https://autismawarenesscentre.com/the-third-part-of-the-triad-the-uneven-cognitive-profile/ [red 27th Feb 2024].

Blodig, I. (2016). Hochfunktionale Autisten im Beruf. Paderborn: Junfermann Verlag.

Chevallier, C., Kohls, G., Troiani, V., Brodkin, E.S., & Schultz, R.T. (2012). The social motivation theory of autism. Trends in Cognitive Sciences, 16(4), 231–239.

Gerlach J. (2023). The Psychosis and Mental Health Recovery Workbook: Activities for Young Adults from ACT, DBT, and Recovery-Oriented CBT. London: Jessica Kingsley Publishers.

Määttä, K., & Uusitalo, T. (2008). ‘Ihmisen vahvuudet auttavat selviytymään’. In K. Määttä, & T. Uusitalo (Eds.), Kasvatuspsykologian näkökulmia ihmisen voimavarojen tueksi (pp. 7-9). Lapland University Press.

McAuliffe, T., Thomas, Y., Vaz, S., Falkmer, T., & Cordier, R. (2019). The experiences of mothers of children with autism spectrum disorder: Managing family routines and mothers’ health and wellbeing. Australian Occupational Therapy Journal, 66(1), 68–76.

Milojević, I. (2014). Creating alternative selves: The use of futures discourse in narrative therapy. Journal of Futures Studies, 18(3), 27-40.

Niemiec, R.M., & Pearce, R. (2021). The practice of character strengths: Unifying definitions, principles, and exploration of what’s soaring, emerging, and ripe with potential in science and in practice. Frontiers in Psychology, 11: 590220.

Preißmann, C. (2012). Asperger – Leben in zwei Welten. Stuttgart: Trias Verlag.

Seligman, M.E.P., & Csikszentmihalyi, M. (2000). Positive psychology: An introduction. American Psychologist, 55(1), 5–14.

Simone, R. (2010). Asperger’s on the job. Must-have advice for people with Asperger’s or high functioning autism and their employers, educators, and advocates. Arlington, TX: Future Horizons.

Sturrock, A., Chilton, H., Foy, K., Freed, J., & Adams, C. (2022). In their own words: The impact of subtle language and communication difficulties as described by autistic girls and boys without intellectual disability. Autism: The International Journal of Research and Practice, 26(2), 332–345.

White, M. (2007). Maps of Narrative Practice. New York, NY: WW Norton.

DOWNLOAD
DOWNLOAD In House

FRAMEWORK

IN HOUSE

IN COMPANY

RESOURCE KIT

Back To Top